Marraskuisena päivänä Toijaistentiellä on rauhallista. Rauhallista on myös tien varrella sijaitsevassa vanhassa puutalossa, Ragalassa, jossa Ammi Paananen ottaa vieraat vastaan kahvit valmiiksi keitettynä ja kakut aseteltuina.
Talon isossa salissa on kaikki järjestyksessä. Keväällä edesmenneen taiteilijan Matti Rag Paanasen työpöytä on täynnä taiteilijatarvikkeita. Purkit ja purnukat pöydällä pursuavat siveltimiä ja värejä, mutta kaikki ovat tip-top-kunnossa. Järjestyksessä, kuten taiteilijalla oli tapana ne jättää.
”Matille oli tärkeää, että kaikki pysyi järjestyksessä. Niin oli aina helpompi aloittaa uuden tekeminen”, Ammi Paananen kertoo.
”Ja se tekeminen saattoi syttyä tosi nopeasti. Kun Dotre Dame paloi Pariisissa, Matti teki nopeasti sarjan maalauksia tästä tapahtumasta, joka järkytti häntä suuresti. Samoin kun Allende kuoli Chilessä, seuraavana päivänä oli jo laulu valmis.”
Säveltäminen ja maalaaminen, niistähän Ragalan isäntä Matti Rag Paananen tunnettiin ja tunnetaan. Koko kymmenhuoneinen talo on täynnä Paanasen maalauksia. Haastattelupäivänä niitä on seinillä kaikkiaan 663. Sen jälkeen määrä on voinut jonkin verran pienentyä, koska kaikki maalaukset ovat myynnissä.
”Itselleni tärkeimmillä teoksilla on tosin sellainen hinta, ettei niitä kukaan osta. Mutta muuten näille tietysti toivoisi ostajia ja hyvää tulevaisuutta.”
Ragalan avoin tulevaisuus
Niin se tulevaisuus, miltä se näyttää Ragalassa?
”Onhan se vähän huolestuttavaa, että miten tälle kokonaisuudelle käy”, Ammi Paananen kertoo. ”Tällaisen vanhan talon ylläpitäminen ei ole ihan helppoa. Yläkerran huoneita on pakko pitää melko viileinä näillä energian hinnoilla.”
Jokainen talossa vieraillut on varmaan samaa mieltä siitä, että kokonaisuus on ainutlaatuinen. Se on taiteilijan ja pariskunnan monikymmenvuotisen yhteiselämisen myötä syntynyt kokoelma. Matti ja Ammi Paananen muuttivat taloon 1968, ja vuodesta 1978 lähtien Matti Paananen teki koko taiteellisen työnsä näiden samojen seinien sisällä.
Alun perin 1800-luvulla rakennettu talo ja seiniä nyt peittävät sadat teokset täydentävät toisiaan. Talo on sekä koti että taidegalleria. On vaikea kuvitella, että samanlaista vaikutusta voisi toteuttaa missään muualla.
Virtuaalinen kotimuseo?
Mutta voiko kokoelma säilyä yhtenäisenä? Ehkä nykytekniikka antaa uusia mahdollisuuksia. Jo nyt netissä on sivusto, joka esittelee Ragalaa virtuaalisesti. Sivuston tekninen toteutus ei ehkä ole paras mahdollinen eikä kokonaisuutta esitellä kattavasti, mutta jonkinlaisen käsityksen sivusto joka tapauksessa antaa.
”Matin ystävien johdolla on keskusteltu, että jos fyysisen kotimuseon perustamiseen ei löydy rahoitusta, niin ehkä kunnollisen virtuaalisen kotimuseon avaaminen olisi sentään mahdollista.”
Yksi Matin pitkäaikaisista ystävistä, Ari Hakulinen, kertoo, että Turun kaupunkia on toivottu mukaan kotimuseon perustamiseen. Toistaiseksi mitään ratkaisevaa liikahdusta ei ole kuitenkaan tapahtunut.
”Rakennus ei ole esteetön, joten se voi vaikeuttaa tai ehkä kokonaan estää kotimuseon perustamisen. Jotenkin se kokonaisuus olisi kuitenkin saatava säilymään. Jos kokonaisuus hajoaa, on se suuri menetys”, Hakulinen sanoo.
Kuvataiteen lisäksi myös Rag Paanasen muu tuotanto kaipaa jatkosuunnitelmia. Julkaisemattomia sävellyksiä on Ammi Paanasen mukaan laatikoissa ”aika tavalla”.
Lähes valmiiksi kirjoitettu elämäkerta pitäisi työstää muistitikulta julkaisukuntoon. Toisin kuin keväällä virheellisesti joissain yhteyksissä
kerrottiin, elämäkertaa ei ole siis vielä julkaistu. Matin kirjallista tuotantoa on kyllä muuten julkaistu laajasti, muun muassa kymmenosaiseksi paisunut Taide ja nerous -kirjasarja.
Ari Hakulinen kertoo, että sävellysten osalta on ainakin jotain pientä tapahtumassa. Hilja Liinamaa-Pärssisen runoihin tehty sävellyssarja on etenemässä levytykseen. Turkulaisten sosialidemokraattien veljeskuoro Rafaelin enkelit on edistämässä hanketta.
Ammi Paananen sanoo, että sävellysten osalta hänellä on ainakin yksi toive. Keväällä helmikuussa kaksi kuukautta ennen kuolemaansa Matti sävelsi viimeiseksi jääneen laulunsa, jonka nimeksi hän antoi ”Viimeinen laulu” alaotsikkona ”Vaimolleni Ammille 22 022 022”.
”Lauloimme sitä yhdessä viimeisinä yhteisinä aikoina. Se on kaunis laulu, ja olisi hienoa saada se äänitettyä.”
TEKSTI JA KUVAT: SEPPO KEMPPAINEN
Artikkeli on julkaistu painetussa Mainingissa joulukuu 2022.