Painetun Maininki-lehden julkaiseminen nykyisten tekijöiden toimesta on loppunut. Jos haluat lisätietoja tai olet kiinnostunut jatkamaan lehden julkaisemista, ota yhteyttä: Seppo Kemppainen, puh. 050 345 9278 (seppo.t.kemppainen(a)gmail.com)

Retkiä saarilla: Pirunvuori

Satavan lounaiskolkassa, Kivelänperän lahden pohjukassa, seisoo Pirunvuorena tunnettu kallio. Pirunvuoren synkän nimen historiaa ei tunneta. Muualta kuitenkin tiedetään, että piruun viittaavia paikannimiä on annettu erityisinä ympäristöstään erottuville maastonmuodoille.
Tyypillisiä tällaisia paikkoja ovat jyrkkärinteiset kalliot sekä lohkareet, louhikot ja luolat.

Perimätieto tuntee nimiä selittäviä tarinoita, joissa pirun kerrotaan joko aiheuttaneen paikan synnyn tai asuttaneen sitä. Esimerkiksi Turun lentokentän kuuluisan haljenneen lohkareen, Kärsämäen Pirunpesän, sanotaan olleen pirujen asuinpaikka. Jos Satavan Pirunvuoresta on vastaavan tapaista tarinaa joskus kerrottu, on se jo kauan sitten unohtunut. Alueen karttaprofiili lupaa silti retken arvoista näköalapaikkaa,
päättyyhän korkea kallio merelle päin antavaan jyrkänteeseen.

Kartan perusteella Pirunvuoren juurelle pääsisi ajamaan jopa autolla, ensin Höyttistentietä ja edelleen Vuohiluodontietä seuraamalla. Sitä ei voi kuitenkaan suositella, sillä mutkitteleva tie on kapea eikä tarjoa kelvollisia pysäköintimahdollisuuksia. Parempi lähtöpaikka löytyy näennäisesti toiselta puolelta Satavaa, Samppaantiestä erkanevan Kivelänperäntien liittymästä. Paikalle pääsee sujuvasti Erikvallaan ajavalla bussilinjalla numero 14. Omalle autollekin löytyy parkkipaikka.

Kivelänperäntie ja sen varrelta jatkuva sähkölinja kuljettavat patikoijaa suoraan kohti Pirunvuorta, eikä matkaa kohteeseen ole juuri kilometriä enempää. Ennen vuorelle suuntaamista kannattaa kuitenkin tehdä pieni lisälenkki reitin varrelle osuvalle Turkukalliolle.

MUINAISIA JÄLKIÄ TURKUKALLIOLLA

Jos Pirunvuoren nimen historia jää hämärän peittoon, on viereinen Turkukallio vähintään yhtäläinen arvoitus. Yleisesti ajatellaan, että Turun kaupunki on saanut nimensä keskiajalla laajalti liikkuneilta novgorodilaisilta kauppiailta, joiden ammoin puhumassa muinaisvenäjän kielessä sana turgu tarkoitti kauppapaikkaa. Sama sana on päätynyt kauppiaiden ja viikinkien mukana ruotsin kielen sanaksi torg eli tori.
Turkukalliolla ei kuitenkaan tiedetä olleen kauppapaikkaa, eikä sellaisesta ole paikalla minkäänlaisia jälkiä. Kallion nimi jää mysteeriksi.

Kauppapaikkaa tai ei, ainakin Turkukallio on toiminut hautapaikkana, tosin jo tuhansia vuosia ennen novgorodilaisten matkoja. Eri puolilla kallioaluetta lepää nimittäin pronssikautisten röykkiöhautojen jäännöksiä. Vielä hautojakin vanhempi on läheiseltä peltoraiviolta löydetty kivinen karhunpäänuija. Kivikautiseksi ajoitettu esine on nykyään Museoviraston kokoelmissa.

Turkukalliolle pääsee livahtamalla Kivelänperäntieltä vasemmalle lähtevälle metsäpolulle, heti talon numero 20 jälkeen. Jyrkänteen juurella kulkeva polku on leveä ja kulunut. Jäljistä ja jätöksistä voi päätellä sen olevan paikallisen ratsastustallin ahkerassa käytössä.

Puolisen kilometriä metsässä mutkiteltuaan polku saapuu peltoaukion laidalle ja haarautuu. Vasenta haaraa pienen matkaa seuraamalla päätyy yhdelle haudoista. Valoisalla kalliolla lepäävä hautaröykkiö on pahasti tuhoutunut, mutta sen löytämistä helpottaa muinaismuistosta kertova kyltti.

Haudan katsastamisen jälkeen kannattaa kääntyä ympäri, palata polunhaaraan ja kulkea suoraan. Polku kaartaa pian oikealle, tullessa ohitetun jyrkänteen taakse, kohti alkuperäistä tulosuuntaa. Ohitettuaan pienen metsälammen se saapuu sähkölinjan alle. Tältä paikalta,
läheltä yhtä sähköpylväistä, voi löytää toisen muinaishaudan kyltillä merkityt jäänteet.

Lähialueilla on vielä pari muutakin huonokuntoista röykkiöhautaa. Niitä voi etsiä hyödyntämällä Muinaisjäännösrekisterin kätevää karttapalvelua. Se näyttää kartalla muinaisjäännösten lisäksi käyttäjän sijainnin.

KIVELÄNPERÄN PURONVARSILEHTO

Sähkölinjaa vasemmalle eli itään seuraamalla päätyy avokalliolle, Turkukallion ja Pirunvuoren välisen laakson reunalle. Keväällä paikalle astellessaan kuulee jo kaukaa kohinan, joka kertoo laaksossa vuolaana virtaavasta purosta. Kuivina aikoina virtaus heikkenee, mutta maa pysyy silloinkin kosteana. Kesäisin laakson saniaisten peittämää pohjaa varjostavat tervalepät, vaahterat ja tuomet sekä harvinainen vuorijalava.

Puro poukkoilee lehdon halki mereen, mutta ennen sitä vastaan tulee rannan sulkeva piha-aita. Viimeistään siinä kohtaa kannattaa silmäillä julmana korkeuksiin kohoavaa vuorenseinämää. Pirunvuori alkaa ansaita nimeään.

KAUNIS JA KAUHEA PIRUNVUORI

Pirunvuoren laelle pääsee kapuamaan useasta eri kohdasta. Kostea, kuolleenkourien ja kotkansiipien koristelema rinne on jyrkimmillään lähinnä merta ja loivenee vähitellen siitä kauemmas siirryttäessä. Sopivan nousupaikan voi valita omia kiipeilyhalujensa mukaan. Tasamaata ei löydy mistään, mutta helpointa vuorelle nouseminen on sen itä- ja etelärinteiltä.

Rinteen kapuaminen antaa esimakua vuoren pirullisesta luonteesta. Se lupaa kauniita näkymiä, mutta ei anna niitä ilmaiseksi.

Näköaloja haikaileva lähtee kiertämään Pirunvuorta sen merelle laskevan rinteen reunaa vastapäivään seuraten. Jyrkänteen reunalla kallio on kaikkea muuta kuin tasainen; se muodostuu muhkuroista, lohkareista, halkeamista ja tasanteista, joiden yli reittiä etsiessään on syytä olla varovainen. Jäkälät ovat liukkaita ja pudotukset petollisia. Silti katse kannattaa välillä nostaa kengänkärjistä meren suuntaan. Sopivaan kohtaan etsiytymällä pääsee nauttimaan puiden rajaamasta maisemasta yli Kivelänperän pienen merenlahden.

Lopulta puusto väistyy ja kallionlaki aukeaa tasaisena ja avoimena. Kulkijan katse hakeutuu kuin itsestään merelle, jota täplittävät Erikvallan edustan saaret. Kaukana Airiston selällä erottuvat purjeveneiden valkoiset purjeet. Jos piru vuorellaan yhä asuu, pysyttelee se piilossa, vaikka etsijä kiipeäisi aukion laidalla seisovan vankkaoksaisen männyn latvaan tähystämään. Merimaisema sen sijaan aukeaa sieltä vieläkin komeampana.

TAISTELU PIRUNVUORESTA

Pirunvuori on rakentamaton, mutta Satava-Kakskerran osayleiskaavaehdotuksessa vuodelta 2013 sen lakialueelle ja etelärinteelle piirrettiin merkintä AT-1. Se tarkoittaa asutuskeskittymäksi soveltuvaa aluetta.

Kaavaehdotuksesta jätettiin useita muistutuksia, joista monessa vaadittiin Pirunvuoren AT-1-merkintää poistettavaksi. Vaatimusten perusteeksi esitettiin mm. vuoren kuuluminen Höyttisten kallioalueeseen, joka on koko Turun ainoa valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallioalue. Myös alueen merkitystä kaikille avoimena näköalapaikkana ja virkistyskohteena korostettiin.

Muistutukset tuottivat kaavaan joitakin muutoksia, mutta yksikään niistä ei koskenut Pirunvuorta. Niinpä kaupunginvaltuusto hyväksyi joulukuussa 2020 kaavan, jossa AT-1-merkintä oli yhä mukana. Pirunvuori sai kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden. Valtuuston tekemästä päätöksestä valitettiin hallintooikeuteen. Viimein 13.4.2023 saatiin oikeuden päätös, joka hylkäsi lähes kaikki kaavaa koskevat valitukset – paitsi yhden. Oikeus totesi Pirunvuorelle kaavaillun asuinalueen yleiskaavan sisältövaatimusten vastaiseksi koskien yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttöä, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyttä.

Kärsämäen Pirunpesän iski tarinan mukaan palasiksi itse Jumala. Näyttää siltä, ettei ihminen sittenkään onnistunut tekemään Satavan Pirunvuorelle samaa temppua.

Linkit:
muinaismuistot.info/
turku.fi/satava-kakskerran-osayleiskaava

Teksti ja kuvat: Sami Pyörre.

Kirjoitus on julkaistu painetussa Maininki-lehdessä nro 3/2023 (toukokuu).

Artikkelia voi kommentoida alla olevalla lomakkeella. Nimi ja sähköposti ovat pakollisia kenttiä. Sähköpostiosoitetta ei näytetä. Kommentit julkaistaan sen jälkeen, kun ne on hyväksytty. Asiattomia ja hyvän tavan vastaisia kommentteja ei julkaista.

Jätä kommentti