Ajankohtaista

Artikkelit

  • 14.10.2021
    Historiikki kaipaa lisätietoja

    Tietokirjailija Maurits Hietamäki koostaa lapsuutensa saaresta, Hirvensalosta, historiikkia. Raakateksti on ehtinyt jo parinsadan sivun mittaan, mutta lisää juttuja kaivataan silti.

    Lue lisää
  • mira eklund
    14.10.2021
    Mitä kuuluu Mira Eklund

    Mitä kuuluu? -sarjassa vieraana Mika Eklund. Koulutukseltaan Mira on geronomi, ja joskus joku on sanonut, että geronomi on ikäihmisten asianajaja. 

    Lue lisää
  • marja holma
    14.10.2021
    Eläkkeellä työstä tuli harrastus

    Monelle suomalaiselle Tupperware on synonyymi muoviselle kulholle. Tupperware on käsite. Hirvensalossa asuva Marja Holma on koko aikuisiän työuransa reissannut kodista kotiin ja myynyt Tupperwarea.

    Lue lisää
  • 14.10.2021 - Sini Silván
    Saarilta löytyy kaikki - ja paljon enemmän

    Veli Virtanen on viihtynyt Hirvensalossa nuoruusvuosista asti sen jalkapallokentillä. Silti hän oli varma, ettei hänestä koskaan tulisi saarelaista. – Piti todella perua kaikki puheet. Täältä löytyy kaikki

    Lue lisää
  • 14.10.2021
    Pienten puolella Max ja Estelle

    Pienten puolella päiväkoti-ikäiset asiantuntijat kertovat lukijoille, mitä asiat oikeasti tarkoittavat.

    MITÄ TARKOITTAA...?

    POHJAMAALI
    MAX: Maalataan.
    ESTELLE: Maalataan ikkunaa.

    VENTTIILI
    MAX: Rauta.
    ESTELLA: En tiedä.Ehkä sellanen aita kun on tehty niistä kivistä.

    JAKOAVAIN
    MAX: Töissä tarvitaan.
    ESTELLA: Käytetään lukkoon.

    SYKSY
    MAX: Silloin tippuu lehdet ja ahveneet ui lämpimään.
    ESTELLA: Tippuu lehtiä puista ja sataa.

    OHUKAINEN
    MAX: Vaarallinen.
    ESTELLE: Joku kummallinen.

    MITÄ TEKEE...?
    LEIPURI
    MAX: Leipoo dinosauruksia.
    ESTELLE: Tekee kakkuja ja keksejä.

    SUUTARI
    MAX: Se on kai joku iso suu.
    ESTELLE: Auto.

    MILLAINEN ON HYVÄ...?
    LEVYKAUPPA
    MAX: Musiikkia, paljon kaikkea.
    ESTELLE: Levyjä ja lauluja. Hyvä laulu mitä en muista.

    VALOKUVA
    MAX: Hauska kuva!
    ESTELLE: Sellanen valokuva kun laitetaan seinälle.

    MIHIN TARVITAAN...?
    IKKUNOITA
    MAX: Ne voi avata ja laittaa kiinni.
    ESTELLE: Ikkunasta voi katsoa ulos

    MERTA
    MAX: Uimiseen. Kalat asuu siellä.
    ESTELLE: Uimiseen. Tykkään merestä. Siellä on mereneneitoja syvällä ja kaukana.

    MILLAINEN ON HYVÄ ELÄMÄ...?
    MAX: On oma koira Aatu ja perhe. Yks koira on kipee, se ei oo kivaa. Äiti ja iskä, Liinu pikkusisko ja  vauva.
    ESTELLE: Ei kiusata. On hyvät maisemat. Isoveli, pikkuveli, äiti ja isä. Monta koiraa, Ranskankoiria ainakin kymmenen.

    MIKÄ ON HAAVEAMMATTISI...?
    MAX: Palomies, joka sammutta kaikki palot.
    ESTELLE: Tykkään maisemista ja merestä. Uimari tai trimmaisin koiria näyttelyyn

    Haastattelu ja kuvat: Jaana Heinonen

    Lue lisää
  • 14.10.2021
    Retkiä saarilla: Merelle melojan mieli

    Meille saarilla asuville meri on aina läsnä. Joskus sen näkee vain vilauksena auton ikkunasta hektisenä arkiaamuna kaupungille kiiruhtaessaan. Joskus sen aistii etäisenä tuoksuna tuulessa tai satamasta kantautuvana sumutorven syksyisenä törähdyksenä. Usein se vetää kuin huomaamatta iltalenkkeilijän askeleet rannoilleen. Meren läheisyys tuo ajattoman rauhallisuuden ja onnellisuuden tunteen, jota ei voi selittää.

    On vaikea keksiä toista tapaa päästä samalla tavalla lähelle merta kuin kajakilla meloessa. Merenpinnan tasolla tuntee veden liikkeen ja haistaa meren tuoksut paljon selvemmin kuin edes veneellä liikkuessa on mahdollista. Tunne yhteydestä luontoon ja mereen on ainutlaatuinen.

    Saaristomeren laidalla

    Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran ympäristö tarjoaa erinomaiset puitteet melontaan. Pääsaarten itäpuoli ja kapeat salmet ovat usein tuulisinakin päivinä suojaisia. Siellä rannat ovat pääosin ruovikkoa, johon asukkaat ovat raivanneet aukkoja omille tonteilleen rantautumista varten. Saarten välisten salmien länsipuolella maisema muuttuu jyrkästi. Airiston leveän selän laitamilla rannat ovat meren armoilla. Ruovikkojen sijaan etenkin länteen antavia rantoja hallitsevat paljaat, aaltojen puhtaiksi pieksemät ja jäiden sileiksi hiomat kalliot.

    Maakrapu pääsee näkemään Turun saarista vain pienen osan. Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran pääsaarten lisäksi salmissa ja Airiston reunamilla on kymmeniä pieniä saaria, joihin ei ole siltayhteyttä. Useimmat niistä ovat yksityisomistuksessa ja piilottelevat suojissaan mökkejä, mutta joihinkin voi vapaasti rantautua. Melojalle rantautumista tärkeämpää on mahdollisuus kulkea kajakkinsa kanssa saarten väleissä maisemista ja luonnon läheisyydestä nautiskellen. Eikä mikään näky maailmassa ole yhtä kaunis kuin Airiston taakse laskeva aurinko.

    Vesille!

    Melontaan on helppo tutustua vuokraamalla kajakki. 50/50 Bistro & Puodin laiturissa Satavassa on kuluneena kesänä aloittanut toimintansa Aavameri, joka paitsi vuokraa kajakkeja ja SUP-lautoja, myös järjestää melontakoulutuksia. Myös Harjattulan kartanon Rantakahvila Juho Kusti vuokraa kajakkeja ja SUP-lautoja. Mantereen puolella Uittamolla tukikohtaansa pitää Saaristomeren melojat ry, joka niin ikään vuokraa kajakkeja ja järjestää koulutuksia. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen myös mahdollisuuden oman kajakin säilyttämiseen.

    Oman kajakin omistava kuljettaa sitä kätevästi auton kattotelineillä ja voi periaatteessa valita lähtöpaikkansa. Rantojen sulkeutuneisuudesta johtuen vesillelaskupaikkoja on kuitenkin rajoitetusti. Parasta on, jos auton saa ajettua lähes rantaan asti. Silloin kajakki on helppo nostaa katolta melkeinpä suoraan mereen. Tähän tarkoitukseen saarilla on kaksi paikkaa ylitse muiden.

    Vanha Kakskerrantie päättyy paikkaan, josta Hirvensalon vanha ponttonisilta aikoinaan kulki Korppolaismäelle. Paikalla on parikin mahdollisuutta ajaa auto aivan rantaan ja laskea kajakki matalaan rantaveteen. Paitsi Hirvensalon rantojen kiertämiseen, tämä paikka sopii tukikohdaksi myös Aurajokeen ja Ruissalon ympäri suuntautuville melontaretkille.

    Toinen hyvä vesillelaskupaikka löytyy Satavasta, Hirvensaloon johtavan sillan kupeesta. Hirvensalon suunnasta tultaessa sillan oikealla puolella on vanha ramppi ja lastauspaikka. Autolle on hyvin tilaa ja ranta on hiekkaa ja kivikkoa. Sijainti on erinomainen niin Satavan, Hirvensalon kuin Kakskerrankin vesille halajavalle.

    Salmien sylissä

    Mukavia reittejä aloittelevallekin melojalle löytyy etenkin Satavan itäpäästä.

    Kulhon saaren kiertäminen on paikallinen klassikkokierros, jonka aikana voi bongata mereltä käsin niin Kulhon muinaisen linnavuoren kuin Kulhon kartanonkin. Monet muistavat kartanon entisenä poikakotina ja kesäsiirtolana, joka sittemmin on toiminut kuvauspaikkana elokuvassa Tummien perhosten koti. Saarelle on myös mahdollista rantautua. Siihen tarkoitukseen paras paikka on pohjoisrannan itäosassa oleva vanha lauttalaituri.

    Kulhon kierrokseen voi mukavasti yhdistää Kirkkoherran kiertämisen. Harjattulan edustalla oleva pieni saari muodostuu terävistä lohkareista ja näyttää siltä, kuin se olisi väkivaltaisen maanjäristyksen tuotosta. Saari on yksityisomistuksessa ja siinä on mökki.

    Myös arvokkaana lintulahtena tunnettu Friskalanlahti on kiehtova melontakohde. Siellä käymistä suunniteltaessa tulee huomioida voimassa olevat suojelumääräykset.

    Airiston aalloilla

    Salmien suojasta Airiston laidalle saavuttaessa edessä aukeaa avoin meri. Sen huomaa paitsi maisemien avartumisesta myös aaltojen nousemisesta. Airistolla on aallokkoista silloinkin, kun salmien välissä on lähes tyyntä.

    Järvistensaaren kiertäminen on mainio tapa tutustua merimelontaan. Etenkin saaren länsipään jylhät avokalliot ja pohjoispuolen luodot ovat näkemisen arvoisia. Kiikarin mukaan ottamalla voi päästä tarkkailemaan niin silkkiuikkujen sukeltelua Kutuluodon lähistöllä kuin nähdä lokkien ruokkivan poikasiaan Foudinniemen edustan luodoilla.

    Airistolla tuulee useimmiten lounaasta. Myötätuulesta nautiskelemisen voi maksimoida melomalla Satavan sillalta Hirvensaloa myötäpäivään kiertäen aina Hirvensalon vanhalle sillalle asti. Kommonaukon edustan pikkusaaret muodostavat hauskan sokkelon, jonka läpi voi pujotella pohjoiseen meloessaan. Viimeiset terveiset Airiston rannoille heitetään Kaasavuoren huiman jyrkänteen ja rauhoitetun Rautakarin punaisten kallioiden välissä. Jos reitin haluaa meloa edestakaisena, kannattaa se aloittaa päinvastaiseen suuntaan. Myötätuulen saaminen loppumatkalle on aina tervetullutta pitkän retken päätteeksi.

    Satavan länsirantaa etelään melomalla pääsee näkemään useita jyrkkiä rantakallioita. Erityisen jylhinä merestä kohoavat Raumanpään ja Erikvallannokan kallioniemet, jotka kannattaa voimakkaan ristiaallokon takia kiertää riittävän kaukaa. Näkemisen arvoisia ovat myös Erikvallan eteläpuolen lintuluodot ja pienet saaret. Aution Paljaskarin rannassa on suojaisa laguuni ja hiekkaranta, joka sopii mainioksi taukopaikaksi. Toinen mukava taukopaikka tällä reitillä on Annalanlahden luonnonhiekkaranta Satavassa.

    Teksti ja kuvat: Sami Pyörre

    Lue lisää
  • 14.10.2021 - Timo Närä - Mainingin päätoimittaja
    Pääkirjoitus: Aikansa kutakin

    Mainingin pääkirjoitus yhdistellään liimalla ja teipillä pärekorista, jossa päätoimittaja säilyttää keskeneräisiä kolumneja, mielipidekirjoituksia, pakinoita ja kommentteja.

     

    Luet toistaiseksi viimeistä Maininkia. Kyllä, luit oikein.

     

    Ilmoitusrahoitteinen pieni ja pienen alueen paikallismedia kärsi pandemian kourissa muusikoiden, ravintoloiden ja tapahtumien kanssa. Kyllähän kaikki edellä mainituista olisivat voineet tarjota  yleisöilleen tuotteitaan netissä tai pienelle piirille, niistä ei vain oltu valmiita maksamaan. Samassa leipäjonossa seisoi saarten oma lehti.

     

    Reilut puolitoista vuotta on kitkutettu eteenpäin kohti tunnelin päässä olevaa valoa. Valo tuntui etenevän samaa tahtia perässäjuoksijan kanssa. Yrittäjä ja lehtimies ei saanut yksin enää karannutta junaa kiinni. Lehtien ilmoitusmyyntirahat ropisivat sosiaalisen median, nettinäyttöjen, sähköisen viestinnän ja orgaanisen mainonnan laareihin.


    Koomista kyllä, tätäkin tekstiä kirjoitetaan aikana, jolloin Facebook, Instagram ja Whatsapp ovat jumissa, eikä mainonta toimi. Paperilehden käyttöliittymä on lyömätön, vaikka öljylampun loisteessa, eikä sivu jää vaihtumatta jonkin serverin tai mobiililiittymän puutteen takia.


    Mutta kuten otsikkokin sen kertoo, printtimedian kulta-aika tuntuu olevan auttamattomasti ohi. Itse bibliofiilinä tulen aina rakastamaan kirjoja ja painettua sanaa, enkä usko hevin lukevani proosaa kojeelta. Rakastan lehtien, varsinkin laadukkaiden aikakauslehtien – kuten eräskin jo edesmennyt Purje-lehti – lukemista ja selaamista. Ensin harpon painoksen läpi ja luen nopeimmat ja kiinnostavimmat jutut. Sitten silmäilen lyhyet artikkelit ja säästän pitkät tekstit paremmalle ajalle, kuvien maustaessa soppaa alati ja viljalti. Sama ei toimi nettijulkaisuissa.


    Huomaan kuitenkin lukevani enenevissä määrin juttuja, tekstejä ja artikkeleita tietokoneella ja puhelimella. Luen kerran viikossa ilmestyvän, tilatun paperisen paikallislehden, jotta pysyn edes jollain tapaa käsin kosketeltavan median mukana. Muutos on kuitenkin nyt.

     

    Mainingin kaltaiset julkaisut jäävät muistiin positiivisina pilkkuina ajanjaksoista. Olen etuoikeutettu ja onnekas, kun olen saanut olla mukana saarelaisten arjessa jo kohta kuuden vuoden ajan. Olen saanut tavata lukemattomia upeita ihmisiä vuosien varrella. Osaa voin tänä päivänä ylpeästi  kutsua ystävikseni.


    Olen myös saanut tehdä töitä asiaansa omistautuneiden toimittajien kanssa. Kiitollisuuteni on valtava.


    Toivon sydämestäni olevani surkeasti ja täydellisen väärässä ja vuoden 2022 ensimmäisen Mainingin olevan edellisiä upeampi.

     

    Mikäli koet sydämesi asiaksi jatkaa pienen paikallislehden toimijana, ota rohkeasti yhteyttä. Tämä on upea pesti ja näköala saarille, mutta allekirjoittaneen on aika jatkaa kohti uusia aaltoja.

     

    Mitä nöyrin kiitos. Kaikesta. Ihan kaikesta.

     

    Lue lisää
  • 27.05.2021
    Harjattulassa vihreämpi greeni

    Harjattula Golf sai viime vuonna hamuamansa sertifikaatin ekologisista toimintamalleista. Vihreä malli ulottuu myös kentän laidalle ja parkkipaikalle.

    Golfilla menee nyt hyvin. Pandemia esti ulkomaanmatkat, joten tekemistä piti keksiä kotimaassa ja ulkoilmassa. Kentillä onkin käynyt kuhina koko viime vuoden ja kiireiseltä näyttää huhtikuun alussa alkanutkin kausi.

    – Harrastajamäärät ovat selvässä kasvussa ja nuoret aikuiset ovat varsinkin löytäneet lajin. Golf on tullut sosiaaliseksi kanssakäymiseksi muiden mahdollisuuksien tilalle paikkojen ollessa kiinni, kertoo Harjattula Golf &Country Clubin toimitusjohtaja Juha Laukkanen.

    Viime vuonna Harjattulaan myönnetty GEO-sertifikaatti kertoo kenttienhoidon olevan luontoystävällisellä tasolla.

    – Se kertoo meidän huomioivan ympäristöasioita, kasteluveden kierrätyksestä lannoitteiden käyttöön ja hiilijalanjäljen pienentämiseen. Asioiden eteen tehdään jatkuvasti töitä.

    Laukkanen kertoo kaikkien kentän golfautojen olevan sähköisiä. Sähkökäyttöisille henkilöautoille on juuri asennettu kaksi uutta latauspistettä. Myös osa kentänhoitokoneista on niin sanottuja hybridimalleja.

    – Niissä on polttomoottori, jonka avulla kone siirretään paikasta toiseen. Itse leikkuu tapahtuu kuitenkin sähköllä.

    Suomessa oli ennen Harjattulaa 12 sertifioitua kenttää. Pelaajalle sertifikaatti tai kentänhoidon vihreämpi toiminta ei näy varsinaisesti mitenkään, paitsi ehkä positiivisella merkityksellä.

    – Näen asian niin, että golfkentät ovat yleensä luontoympäristöissä, joissa luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon. Kentällä törmää monimuotoisuuteen sekä kasvien että eläimistön osalta. Golfissa on usein kyse kokonaisvaltaisesta ulkoilmaelämyksestä, jossa tulee vielä käveltyä kymmenisen kilometriä ihan huomaamattaan.

    Teksti ja kuva: Timo Närä

    Lue lisää
  • 27.05.2021
    Julia Thurénin Kakskerta

    Julia Thurénin pakopaikka löytyy lapsuuden maisemista Kakskerrasta. Isovanhempien vanhan huvilan remontti on toimittaja-kirjailijalle sekä fyysinen että henkinen projekti.

     

    Maalaisraitti mutkittelee ylös. Kun huippu on saavutettu, hiekkatien päässä erottuu männikön kätkemä huvila. Takana kimaltelee Kakskerranjärvi.

     

    Julia Thurénille, 33, tämä isovanhempien 1976 rakentama huvila on täynnä muistoja: Mamma Lotta Ailio ottamassa aurinkoa. Pappa Raino Ailion vetämät kesäolympialaiset. Uimaan oppiminen. Mamman innoittamana järjestetyt muotinäytökset.


    – Isovanhemmat asuivat Helsingissä, mutta viettivät kesät täällä.


    Kuulostaa tutulta. Thurén itse muutti kymmenisen vuotta sitten töiden perässä Helsinkiin. Vaikka isovanhemmista on aika jättänyt, huvila elää taas. Nyt Thurén viettää kesät siellä puolisonsa Josin sekä lastensa Alvarin, 5, ja Astridin, 2, kanssa.

     

    – Asumme Helsingissä kerrostalossa pikkuneliöissä, joten on ihanaa, että kesäksi on joku pakopaikka.

     

    Onkin ironista, että lapsuutensa Kakskerrassa viettänyt Thurén valittiin 2018 vuoden positiivisimmaksi helsinkiläiseksi.

     

    – En pidä itseäni kovinkaan positiivisena – päinvastoin, ja asuisin mieluummin Turussa. Turku on maailman ihanin kaupunki, hän naurahtaa.

     

    – Olen edelleen identiteetiltäni kakskertalainen.

     

    Uusi kirja tekeillä

     

    Julia Thurén on media-alan moniottelija. Hänet tunnetaan toimittajana, tietokirjailijana, bloggaajana ja aktiivisena somettajana, vaikuttajana.

     

    Viime vuosina Thurén on kirjoittanut ja puhunut rahasta. Erikoistunut sijoittamiseen, rahan vastuuseen, palkkoihin, kuluttamiseen.

     

    Idea syntyi lifestyle-blogeista. Thurén huomasi, miten blogeissa puhuttiin avoimesti kipeistäkin asioista, mutta rahasta ei koskaan.

     

    – Mietin, miten ihmeessä jollain bloggaajalla on varaa vaikka niin upeaan kotiin.

     

    Tabu oli rikottava. Thurén kirjoitti rahasta omaan Juliaihminen-blogiinsa. Lukijat innostuivat. Avoimuudesta tuli kiitosta.

     

    – Olen niin keskituloinen ja -luokkainen, että minulle raha-aiheeseen tarttuminen oli helppoa.
    Thurénin ensimmäinen kovakantinen Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa ilmestyi 2018. Seuraavana vuotena hänet valittiin vuoden sijoittajaksi.

     

    Tällä hetkellä työn alla on Kaikki kuluttamisesta -kirja. Raha kytkeytyy kulutukseen ja sitä kautta ilmastokatastrofiin ja lajikatoon, Thurén muistuttaa.

     

    – Ennen sohva ostettiin loppuelämäksi. Nyt sohvaa pidetään pari vuotta ja vaihdetaan uuteen. Kirjassa pohditaan, miksi kulutus on mennyt tähän suuntaan ja mitä pitäisi tehdä.

     

    Vihdoin portaat rinteeseen

     

    Kun isovanhempien kunto heikkeni, alkoi rapistua myös Kakskerran huvila. Kesäpaikka jäi pitkälti oman onnensa nojaan.

     

    – Kuutisen vuotta sitten aloimme Josin kanssa käydä täällä kesäisin, Thurén aloittaa.
    Huvilaa kävi sääliksi. Se oli alkuperäisessä kunnossa ja pahoin ränsistynyt. Jotain oli tehtävä.

     

    Suvun kanssa sovittiin, että Thurén voi alkaa kunnostaa huvilaa perheelleen. Nyt kiinteistö on kokenut täydellisen peruskorjauksen. Mökin pohja ja lattia on uusittu, samoin sähköt, putket, terassi ja keittiö. Pihaan on tehty salaojitus.

     

    Erityisen ylpeä Thurén on rakennuttamistaan portaista. Jyrkällä kallionrinteellä sijaitsevalta huvilalta pääsee nyt suoraan rantaan.

     

    Pappakin olisi halunnut portaat, mutta aikanaan kirvesmiehet kieltäytyivät rakentamasta niitä. Vetosivat liian hankalaan reittiin.

     

    – Tekniikka on 70-luvusta kehittynyt sen verran, että nyt portaat onnistuivat.

     

    Huvilan remontointi on ollut Thurénille myös henkinen projekti.

     

    – Kun huvila kunnostuu, se saa uuden elämän. Enää se ei ole vain isovanhempieni muistopaikka.

     

    – Nykyään koen, että voimme tehdä tästä omannäköisen paikan.

     

    Remontista huolimatta alkuperäinen henki on haluttu säilyttää. 70-luvun hirsiunelmaa ei ryhdytä peittämään valkoiseen maaliin.

     

    – Huonekalutkin ovat pääasiassa vanhoja. Emme ole hankkineet tänne vielä oikeastaan mitään uutta.

     

    Muumitalomeininki

     

    Ainakin yhden asian Julia Thurén aikoo tehdä toisin kuin isovanhempansa. Hän pitää ovet auki vieraille.

     

    – Mamma ja pappa eivät halunneet lähisuvun lisäksi muita vieraita huvilalle. Minä taas toivon, että täällä kävisi mahdollisimman paljon vieraita. Olisi sellainen muumitalomeininki.

     

    Haaveissaan Thurén istuu uusitulla terassilla kesäpäivää kahvikupin tai viinilasin kanssa, lukee kirjaa ja kuuntelee Muistojen bulevardia.

     

    Moinen tosin tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta, Thurén naurahtaa.

     

    – Astrid on esimerkiksi aika kova karkailemaan. Saa olla tosi tarkkana.

     

    No, ehkä sitten kun lapset ovat isompia – ja remontti valmis. Tänä kesänä on tarkoitus kunnostaa pihaa ja rakennuttaa laituri.

     

    – Myös ikkunat ja katto pitäisi uusia, Thurén jatkaa.

     

    Teksti ja kuvat: Maria Suomi

    Lue lisää