Lauttarannassa on maahan upotettu suorakaiteen mallinen teräskehikko viehkeällä naispatsaalla koristettuna. Metallinen muistotaulu kertoo, mistä on kyse: Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen työskenteli tällä paikalla sijainneessa ateljeessa vuosina 1923–1927.
Hirvensalo-viikolla, keskiviikkona 27.8.2025 saatiin Taidekappelissa kuulla mielenkiintoista esitelmää, kun Seppo Sutela kertoi aiheesta ”Wäinö Aaltonen ja Hirvensalo”. Sutela on ollut hirvensalolainen vuodesta 2000, ja 20 vuoden ajan hän on toiminut Wäinö Aaltosen seuran puheenjohtajana. Nykyään hän toimii myös Taidekappelin kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.
Edellä mainittu muistomerkki on Muistijälki-niminen ympäristötaideteos, joka valmistui Wäinö Aaltosen (1894–1966) syntymän satavuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1994. Sen on suunnitellut arkkitehti Juhani Pallasmaa. Teoksen yhtenä osana on valos Aaltosen Muusa-veistoksesta.
”Wäinö Aaltonen on edelleen tunnetuin hirvensalolainen sekä tunnetuin suomalainen kuvanveistäjä”, Seppo Sutela muistutti.
Hirvensalon suuri poika
Räätälimestari Matti ja Ida Aaltosen perhe muutti Hirvensaloon vuonna 1902 ja asui useammassa eri osoitteessa: Vastmäessä, Tammistossa Merilän torpassa, Cederqvistin talossa Honkaistenrannassa sekä vuodesta 1905 lähtien omassa talossaan Lauttarannassa. Viimeksi mainittua Karinaisissa syntynyt Wäinö Aaltonen piti varsinaisena lapsuudenkotinaan.
Wanhan Kakskerrantien toisella puolella rinteessä, vastapäätä Muistijälki-muistomerkkiä, sijaitsee Wäinö Aaltosen lapsuudenkoti. Turun kaupungin omistama punainen räätälinmökki pihapiireineen on suojeltu. Wäinö Aaltosen seuran ylläpitämä rakennus onkin säilynyt Aaltosten aikaisessa asussaan. Mökki on taiteilijakoti ja nykyisin siinä asuu kuvanveistäjä ja taidemaalari Jani Rättyä.
”Hirvensalo kuului Maarian kuntaan vuoteen 1944 saakka. Sen vuoksi akateemikko Wäinö Aaltonen on haudattu sukuhautaan Maarian kirkon viereen”, Seppo Sutela selvensi.
Wäinö Aaltonen opiskeli Turun piirustuskoulussa, mutta muutti pian Helsinkiin. Kuvanveistäjä palasi Hirvensaloon vuonna 1923 uuden ateljeen valmistuttua Lauttarantaan kotitalonsa läheisyyteen. Vuonna 1927 Aaltonen muutti pysyvästi Helsinkiin.
Hirvensalon ateljee oli seitsemän metrin korkuinen, joten siellä oli tilaa veistää suurempiakin teoksia. Lauttarannan verstaalla syntyivät muun muassa Paavo Nurmen juoksijapatsas, Tampereen Hämeensillan Eränkävijä, Tampereen Aleksis Kivi -monumentti ja Turun punagraniittinen Lilja-patsas.
Toiveena saada Wäinö Aaltosen veistoksia esille WAM:iin ja Kulttuurirantaan
Kun Wäinö Aaltonen vietti 70-vuotissyntymäpäiviään, Turun kaupunki päätti muistaa kuuluisaksi tullutta kuvanveistäjää arvokkaalla tavalla. Wäinö Aaltosen museo valmistui vuonna 1967, tosin Aaltonen kuoli vuotta aiemmin. Museorakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Matti ja Irma Aaltonen, eli Wäinö Aaltosen poika ja minä. Wäinö Aaltosen kerrotaan olleen itsekin innokkaasti mukana museorakennuksen suunnittelussa.
Turun kaupungin ja Wäinö Aaltosen yhteinen tavoite oli, että Wäinö Aaltosen museosta tulisi hänen töittensä pysyvä muistomerkki ja museo. Wäinö Aaltonen lahjoitti museolle merkittävän kokoelman veistoksiaan. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Wäinö Aaltosen työt olivatkin näyttävästi esillä museon päätiloissa. Sittemmin museon päätiloissa on esitetty nykytaidetta, eikä Aaltosen töitä ole ollut esillä muutamaa ulkopatsasta ja sisääntuloaulan teoksia lukuun ottamatta.
Nyt WAM on remontissa ja uudistunut museo avataan kävijöille syksyllä 2026. WAM on osa Turun Kulttuurirantaa, johon on valmistumassa myös musiikkitalo Fuuga.
Muutokset tuovat uusia mahdollisuuksia. Wäinö Aaltosen seura ajaa Wäinö Aaltosen teoksia näyttävästi esille niin WAM:in edustalle ja päätiloihin kuin koko Kulttuurirantaan.
”Wäinö Aaltonen on Suomen kansalliskuvanveistäjä. Kaupunginteatterin edessä on jo hänen tekemänsä Aleksis Kiven pää, ja Fuugan edustalle sopisi Aaltosen tekemä iso pronssinen Sibeliuksen pää”, Seppo Sutela kaavailee.
”Pronssipatsaat kestävät ulkoilmaa erittäin hyvin. Tästä voi esimerkkinä mainita Tampereen siltaveistokset, Aleksis Kiven patsaan Helsingissä sekä Paavo Nurmen patsaat Turussa, Helsingissä ja Sveitsin Lausannen Olympiamuseon ulkotiloissa”, Sutela huomauttaa.
Wäinö Aaltosen seura vaalii kuvanveistäjän muistoa ja tukee taiteen tekijöitä
Wäinö Aaltosen seura perustettiin Helsingissä vuonna 1969. Seuran tarkoituksena on vaalia kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen muistoa, tehdä hänen taidettaan tunnetuksi ja tukea taloudellisesti lahjakkaita kuvanveistäjiä.
Seura on järjestänyt Suomen suurimpia Vaku-taidenäyttelyitä eli kaikille avoimia vammaisten kuvataidenäyttelyitä useissa kaupungeissa. Turun kulttuuripääkaupunkivuotena 2011 pidettiin Wäinö!-näyttely ja historian suurin vammaisten taidenäyttely. Seura keräsi rahaa ja toteutti hankkeen, jolla Turun pääkirjaston pihalle saatiin Miina Äkkijyrkän näyttävä veistos Sweet Yellow Melon.
Tammikuussa 2026 Wäinö Aaltosen seura järjestää taidenäyttelyn Hirvensalon Taidekappeliin. Näyttelyyn tulee esille mm. Wäinö Aaltosen teoksia.
Polvistuneen tytön tarina
Seppo Sutela esitteli Taidekappelissa kolme omistuksessaan olevaa Wäinö Aaltosen teosta: pienoismallin Paavo Nurmen juoksijapatsaasta, maalauksen Turun linnasta ja veistoksen Polvistunut tyttö.
”Vuosituhannen vaihteessa olin töissä Nokialla, ja pelinkenttänä oli koko maailma. Päätimme vaimoni kanssa, että lasten on saatava juurtua jonnekin ja muutimme Hirvensaloon. Nykyään lapsemme perheineen asuvatkin meistä sadan metrin säteellä, ja lapsenlapset ovat lähellä”, hän iloitsi.
Polvistunut tyttö on Wäinö Aaltosen ensimmäisiä, ellei ensimmäinen tunnettu veistos. Tarina kertoo, että Aaltosten pihalta löytyi kuollut lintu. Wäinön sisar polvistui ja otti linnun käsiinsä, ja Wäinö tallensi hetken piirtämällä. Hän valoi piirroksen pohjalta veistoksen, mutta oli vielä kokematon kuvanveistäjä, joten veistoksen kädet irtosivat. Se tunnetaankin myös nimellä Torso.
”Kun talomme Hirvensaloon oli valmistumassa, sain tilaisuuden hankkia tämän 30 kiloa painavan veistoksen itselleni. Edeltäjäni Wäinö Aaltosen seuran puheenjohtajana, monien hirvensalolaisten tuntema Antti Lehtinen kertoi usein tarinaa, että talomme rakennettiin veistoksen ympärille. Vaikka se tapahtui kyllä päinvastoin”, Seppo Sutela hymyilee.
Kun veistos oli saatu paikalleen talon takkahuoneeseen, Sutela koki erikoisen unen tai näyn. Hän kuuli yöllä ääniä alakerrasta ja meni katsomaan mistä on kyse. Silloin hän kuuli tytön äänen sanovan: vihdoinkin kotona!
Teksti Aira Kuvaja, kuvat Reijo Innanen ja Aira Kuvaja
HALUATKO LIITTYÄ WÄINÖ AALTOSEN SEURAN JÄSENEKSI? Ole yhteydessä seuran hallituksen jäseneen Aira Kuvajaan, p. 0440 550 370, taide.kappeli@gmail.com