”Läsnäolo on mukana kaikkialla, minne menemme – kyky olla läsnä ajassa, tilassa ja paikassa”, kertoi Lorenz Backman lounaissuomalaisessa saattohoitoseminaarissa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa torstaina 12.11.2026.
Seminaari oli suunnattu palliatiivisen ja saattohoidon ammattilaisille, päättäjille sekä muille asiasta kiinnostuneille.
Seminaaripäivän puheenjohtajana toimi Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön hallituksen jäsen ja Turun Yliopiston palliatiivisen lääketieteen professori Outi Akrén. Päivän pääpuhuja oli teatteritaiteen maisteri, henkinen valmentaja Lorenz Backman, joka päätti seminaaripäivän ohjelman puheenvuorollaan läsnäolon voimasta.
Backmanin mukaan läsnäololla on voimaa kohdata toinen ihminen, saada hänet iloon, syttymään.
”Meillä on voima sytyttää ja sammuttaa nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kautta. Läsnäolo auttaa meitä tulemaan hyväksytyiksi sellaisina, kuin olemme.”
Hyväksytyksi tulemisen tarve
Backman painotti, että hyväksytyksi tulemisen tarve seuraa meitä kehdosta hautaan.
”Olemme valmiita vääntymään vaikka millaiselle mutkalle, jotta meidät huomattaisiin ja hyväksyttäisiin.”
Läsnäolo on kaksisuuntainen tie.
”Jokaisella läsnäolon hetkellä me sytytämme sisäisen lampun toisessa ihmisessä. Olemalla läsnä olemme ihmisiä, jotka saavat toisen ihmisen loistamaan.”
Läsnäolo sanana rakentuu paikalla olosta sekä aktiivisesta tekemisestä, olemisesta. Se on kykyä keskittää huomio käsillä olevaan tekemiseen nyt-hetkessä.
”Olemme aina läsnä jollekin asialle. Voimme olla aisteillamme auki ulkomaailmalle, mutta myös sisäiselle maailmallemme. Meillä ihmisillä on loputon virta sisäistä puhetta ja mielikuvia.”
Buddhalaiset kuvaavat läsnäoloa siten, että mieli hiljenee, ja aistitaan joko kehoa tai ulkoista maailmaa. Kokemus maailmasta on todellisuudessa oman mielikuvituksemme heijastetta.
”Länsimaissa tunnetaan flow-tila, tekemiseen uppoutuminen. Kun ihminen on yhtä tekemisen kanssa, hän on onnellisempi, kokee merkityksellisyyttä”, Backman kuvaili.
Tie hyvinvointiin ja palautumiseen
Kyky olla läsnä liittyy sekä ihmisen hyvinvointiin että palautumiseen. On hyvä pysähtyä kuuntelemaan kehoa.
Läsnäoloa voi lisätä rauhoittamalla mielen sisäinen hälinä ja kehon kierrokset. Pidennetty uloshengitys on paljon käytetty keino, ja siihen löytyy netistä hyviä ohjeita. Kun keskittyy hengitykseen, mielen hälinä vaimenee. Uloshengittäessä ohjaus siirtyy parasympaattiselle hermostolle, mikä rauhoittaa kehoa.
”Erilaiset läsnäoloharjoitteet, esimerkiksi meditaatio, auttavat olemaan läsnä tässä hetkessä. Meditaatiossa huomio keskitetään esimerkiksi kiinnittämällä katse tiettyyn pisteeseen. Kauas katsominen antaa aivoille viestin: olet turvassa, ei tarvitse olla valppaana. Kun ajatus harhailee, tule tietoiseksi siitä ja palauta huomio takaisin katsomaasi pisteeseen”; Backman neuvoi.
Myös metsäkylvyt tai luonnonääninauhoitteet voivat auttaa rauhoittumaan.
Läsnäolon esteet ja uuden oppiminen
Mitkä asiat sitten estävät läsnäoloa? Backmanin mukaan pelot, jännitys ja turvattomuus samoin kuin kiire ja stressi. Ihminen on kokonaisuus, ja kun on syöty tai nukuttu huonosti, on vaikeampaa olla läsnä nyt-hetkessä. Jos on ollut riitaa jonkun kanssa, ajatukset harhautuvat ikäviin asioihin. Sisäiset uhkakuvat ovat usein mielen kuvittelua.
Riittämätön valmistautuminen tilanteeseen voi vaikuttaa, kuten myös vapaahetkien täyttäminen somen selailulla ja tietoähkyllä. Älypuhelin olisikin hyvä välillä jättää vaikka laukun pohjalle.
”Silmät voi laittaa hetkeksi kiinni, kuulostella missä menen, mitä keholleni kuuluu. Läsnäolon lisääminen ja palautuminen synnyttävät toinen toisensa. Läsnäolo vaatii ajan, paikan ja tilan. Itselleen pitää myös sallia sisäinen rauhoittumisen tila. Nykypäivän työn pitäisi olla huokoisempaa, sallia palautuminen – se lisäisi työhyvinvointia ja sitä kautta työn tehokkuutta. Parempaan tulokseen pääsee, kun hellittää vähän otetta”, Backman arvioi.
Läsnäolo keskustelussa ilmenee katsekontaktina, kykynä kuunnella, avoimena kehonkielenä, nojautumisella toisen suuntaan, kenties kosketuksella tilanteesta riippuen. On hyvä hakea samanrytmisyyttä toisen kanssa – jos toinen esimerkiksi puhuu ja liikkuu hitaasti, siihen voi koittaa mukautua. Voi myös opetella kykyä sitoa oma puhe toisen puheen sisältöön. Ei siis vaihdeta puheenaihetta. Kokemus tunteen siirrosta lisää läsnäoloa.
Nämä kaikki ovat taitoja, joita voi opetella tietoisesti ja ajan kanssa.
