Talven selän taittuminen näkyy ja kuuluu aurinkoisina päivinä taas saarten luonnossa. Useimmille on tuttua pihojen lintulaudoilta kuuluvan sirkutuksen voimistuminen, kun tiaiset, pikkuvarpuset, viherpeipot ja keltasirkut viestivät toisilleen kevään odotuksesta. Hämärän laskeutuessa luonnon äänimaisema hiljenee, mutta illan ja yön edetessä metsistä ja niityiltä voi kuulla monenlaisia jännittäviä ääniä.
Pöllöjen soidinaika on alkanut, ja varmimmin Turun saarilla pääsee kuulemaan lehtopöllön, joka usein aloittaa soidinhuutelunsa jo silloin, kun aurinko on juuri laskenut mutta valaisee vielä maisemaa. Lehtopöllöjä asustelee useammassa paikassa Hirvensalossa ja Kakskerrassa.
Friskalanlahden ympäristö on seutua, jonka metsänreunoissa laji vielä viihtyy. Koiraan soidinhuuto on melko kuuluva ja puhdas huhuilu, johon naaras usein vastaa nopeammalla ja korkeammalla kimittävällä huudolla. Läheltä ja pimeässä kuultuna lehtopöllön soidin voi monen mielestä kuulostaa jopa hieman pelottavalta.
Samalla alueella voi kuulla myöhemmin illalla myös sarvipöllön, joka kaipaa elinympäristöönsä niittyjä ja peltoaukeita. Sarvipöllön huhuilu on lehtopöllön ääneen verrattuna hiljaista, eikä se kanna kovin pitkälle.
Kolmas pöllölaji, jonka saarilla voi harvinaisena tavata, on varpuspöllö. Se kaipaa elinympäristökseen isompia metsäalueita, joita vielä löytyy Kakskerrasta. Varpuspöllön ääni on punatulkkumainen lyhyt puhallus, joka kuuluu tyynessä yössä yllättävän kauaksikin.
Pöllöjen ohella öisen metsän jännittävimpiä ääntelijöitä ovat monet nisäkkäät. Saarilla yöliikkuja voi suurella todennäköisyydellä kuulla metsäkauriin äänen. Useimmiten se kuulostaa karhealta haukunnalta, mutta lajilla on myös muita ääniä, soidinaikana jopa vihellystä. Keväisin kuulee tavallisesti varoitus- tai kutsuääntelyä, sillä kauriin soidinaika ja siihen liittyvä ääntely ajoittuu kesään.
Supikoiratkin alkavat heräillä talviuniltaan ja alkavat liikkua reviirillään. Ääntely on monimuotoista, supit tuhisevat usein kulkiessaan, välillä haukkuvat ja röhkivät. Pimeässä metsässä kuultuna moni voi kokea lajin ääntelyn pelottavana.
Maaliskuu on kettujen kiima-aikaa ja saarilla niitä tavataan runsaasti. Uroskettu on soidinaikaan melko äänekäs ja houkuttelee naarasta haukkumalla ja erilaisilla kiljahtavilla ja ulvahtavilla äänillä. Pelloilla ja puutarhoissa liikkuvat rusakot ääntelevät erittäin harvoin. Jos näin käy, kyseessä on yleensä vaaratilanne, joka johtuu petoeläimen kynsiin joutumisesta.
Kevättalvisessa yössä kulkeminen, kun autoliikenne ja muut ihmisen äänet ovat hiljentyneet, on usein hieno kokemus. Hienointa se on kirkkaina pilvettöminä öinä, etenkin jos vielä sattuu olemaan lunta ja kantohanki ja voi liikkua suksilla. Saariltakin tähän vielä muutamin paikoin tarjoutuu mahdollisuus, vaikka asutus valtaa koko ajan enemmän alaa ja rauhalliset alueet vähenevät. Kun rauhallisen paikan löytää, tähtitaivaan tuijottelu ja yön äänien kuulostelu kannattaa kokea, vaikka mitään pelottavaa tai jännittävää ei korviin kantautuisikaan.
Teksti ja kuva: MIKKO JOKINEN
Juttu on julkaistu Maininki-lehdessä 2/2023. Lue näköislehti
Arkipelagia-seura on Saaristomeren luonnon ja kulttuurin vaalimiseksi 1992 perustettu yhdistys. Seura harjoittaa monipuolista alkuperäisen luonnon ja kulttuuriympäristön suojeluun tähtäävää vapaaehtoistyötä.