Gabriel von Bonsdorffin suunnittelema ja vuonna 1793 rakennuttama Brinkhallin kartano elää yhtä elämänsä keväistä. Pitkään jatkuneet ammattilaisten ja intohimoisten vapaaehtoisten voimin tehdyt kunnostustyöt ovat tänä keväänä pintakäsittelyjen osalta Turun ammattiopistosäätiön restauroinnin aikuisopiskelijoiden käsissä. Opettaja Jaakko Lainio ehti opinnäytteiden valvomiselta tarjota perusteellisen kierroksen Kakskerran uusklassisessa helmessä.
Kartanon pihalla Lainio aloittaa kertomalla, että aiemmin tehtyjen korjausten työjärjestyksen on sanellut pakko: nyt kun katot ovat vesitiiviit, voi pintakäsittelyjen restaurointia ja muita seuraavia vaiheita suunnitella ja valmistella rauhallisemmin
mielin. Työn alla on tällä hetkellä ennen kaikkea sisäkattoja, seiniä ja niiden koristeita.
Aikaisemmin valmistuneen kartanon päärakennuksen pihanpuoleisen julkisivun maalaus on ollut merkittävä askel koko yleiskuvan kannalta. Huolellisemmassa tarkastelussa päärakennuksen symmetrinen ikkunarivistö paljastuu osin falskiksi: harmonian nimissä ikkunoita on ulospäin enemmän kuin sisäpuolella. Ratkaisu ei kuitenkaan haittaa sisällä, missä yläkerran suuri sali kylpee valossa ja on viimeisteltynä helppo nähdä toimivana näyttely- ja juhlatilana.
Yksi kartanon väriläiskistä on 1800-luvulla muodikas Pompeiji-huone, joka on kerran jopa
siirretty kerroksesta toiseen. Huone on kestänyt aikaa ja olosuhteita ja vaati tässä kohtaa vain ikkunanpielien kunnostamista. Hienolta kuulostavat ja viimeistään pian näyttävät myös paratiisimakuuhuone ja rouvien pukeutumishuone. Pyöreässä ruokasalissa voi ihailla 1920-luvulla käsin maalattua sinistä tapettia.
TELEVISIOSTA JA ELOKUVISTA TUTTU
Suurimmat muutokset on vaatinut kartanon päärakennuksen keittiö, joka ehti dokumentoitua välivaiheen asussaan tuoreeseen Onnenonkijat -elokuvaan. Nyt huone on lähes valmis alkuperäiseen malliin ladottuine kaakeleineen, näyttävine vetimineen ja katon pinkopahvin alta löytyneine kauniine ponttilautoineen.
Omistajaa monia kertoja vaihtanutta kartanoa on toki muokattu ennenkin, ja kaikki sen
elämän kerrokset ovat nähtävillä kun vain osaa katsoa. 1920-luvulla tehty suuri saneeraus pyyhki pois paljon alkuperäistä. Esimerkiksi kartanon useat kakluunit hävitettiin tuossa vaiheessa, jolloin keskuslämmityksen uutuudenviehätys oli väkevämpää kuin kaakeliuunien edustama perintö.
Noilta ajoilta on peräisin myös esimerkiksi päärakennuksen rotunda. Myös 1900-luvun
alussa asennettu parketti oli aikojen saatossa kärsinyt, mutta se on pystytty pitkälti pelastamaan pesemällä, korjaamalla ja kiinnittämällä irronneita parkettisauvoja.
Kartanosta katsottuna oikealle sijoittuva rakennus, kavaljeerisiipi, oli alkuun luonnontieteen palveluksessa toimien Bonsdorffin laajan kasvi- ja eläinkokoelman kotina. Bonsdorff siirrätti myöhemmin kokoelmansa Turun keskustaan, missä se epäonneksi tuhoutui Turun palossa (joka ilmeisesti koitui myös Brinkhallin alkuperäisten piirustusten kohtaloksi).
Sittemmin kavaljeerisiipi toimi pitkään asuntoina. Myös TV:stä tutun Hovimäki-sarjan kuvaukset jättivät vuosituhannen vaihteessa jälkensä kartanoon. Osa lavasteista on tehty niin uskollisesti alkuperäistä tyyliä jäljitellen, että ne saavat edelleen jäädä paikoilleen. Tällaisiin lukeutuu esimerkiksi kavaljeerisiiven kuisti.
HAASTAVA TYÖ OPETTAA TEKIJÖITÄÄN
Jaakko Lainio kertoo, että Brinkhallin kaltaiset toimeksiannot ovat sekä mielenkiintoisia että haastavia. Työ on laaja ja monipuolinen ja kohteen kunto on monessa kohtaa vaatinut pureutumista rakenteisiin syvemmälle kuin pintarestaurointitoimenpiteisiin muuten kuuluisi.
Oppilaat ovat saaneet tekemistä varsinaisen opetusohjelman ulkopuolelta törmätessään monien aikakausien ratkaisuihin ja muutostöiden jälkiin. Käytännön ja teorian yhteensovittaminen onkin usein vaatinut askartelua, ja projektin edetessä työ on opettanut tekijöitään.
Lainio tunnustaa, että entisöijän intohimot ja Museoviraston näkemykset vaativat välillä ta-
sapainoilua: toinen tekisi mieluusti perinteisi menetelmin ja oikeilla aineksilla mahdollisimman alkuperäistä jälkeä, toinen haluaa kaikkien kartanon ikävaiheiden olevan selvästi näkyvillä.
Yhden käytännön ratkaisun tarjoavat esimerkiksi pahvista tehdyt ikkunanpielen päällysteet
tai marmorijäljitelmät, joiden alle seinään voidaan jättää eri aikakausien kerroksia palautettaviksi myöhemmin näkyviin tarpeen mukaan.
PIHALLAKIN ON LIIKETTÄ
Ulkotilat ovat oma lukunsa. Suuri omenatarha ja muu kartanoa ympäröivä puisto eivät kuulu restauroijien alaan, mutta liikettä sielläkin näkyy. Puutarhuri Sauli Lintunen on viime syksystä saakka hoitanut taidolla Brinkhallin kiinteistöä ja puutarhaa.
Työmaalla tapaamme myös kartanon nykyisin omistavan Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön puheenjohtajan Kaija Hartialan, joka on haltioitunut opiskelijoiden työn jäljestä. Hartiala on tuttu näky työmaalla, jonka remontin urakoinnin ohella hän on paneutunut irtaimiston hankkimiseen, jotta hohtonsa uusiva kartano on luonteva ja viihtyisä, kun ovet jälleen avataan yleisölle.
Yksi ilonaiheista on Brinkhallin viimeisten asukkaiden eli Rambergin perheen lahjoittama, alun perin kartanoon Bomanilla teetetty makuuhuoneen kalustus. Kaija Hartiala lähettää saarelaisille ja muille kiinnostuneille terveiset, että antiikkisia, aikakausiin istuvia kalusteita voi ehdottaa Brinkhallin sisustukseen.
Turkulaisille rakkaan kartanon ylläpidon rahoittamiseksi myös lahjoitukset ja testamentit ovat tervetulleita.
Brinkhall on päivä päivältä valmiimpi vastaanottamaan kesävieraita. Loistavan tilaisuuden tutustua kartanon kirkastettuun olemukseen tarjoaa esimerkiksi perinteinen Brinkhall Soi –tapahtuma 27.6.-3.7.2016. Kartano on myös vuokrattavissa yksityisiä juhlia ja muita tilaisuuksia varten. Kesäkahvila ja sen 20-luvun asuun restauroitu myyntihuone avataan 1.6. ja kahvilahuoneissa on vaihtuvia taidenäyttelyitä koko kesän.
Lisätiedot: www.brinkhall.fi
TEKSTI JA KUVAT: ANNA HAKALA
Juttu on julkaistu Maininki-lehdessä kesäkuu 2016. Näköislehden voi lukea lehtiarkistosta