Hirvensalo-seura myöntää vuosittain neljä 50 euron arvoista stipendiä saaren koululaisille. Jari Hauninen ja Riku Lehtinen luovuttivat stipendit koulujen kevätjuhlissa 30. ja 31.5. Stipendin sai yksi Wäinö Aaltosen koulun, yksi Haarlan koulun sekä kaksi Syvälahden koulun oppilasta. Ajatuksena on muistaa sellaisia oppilaita, jotka ovat tehneet parhaansa, olleet aktiivisia ja edistäneet koulun hyvää yhteishenkeä.
”Itselleni nämä kevätjuhlat olivat kolmannet, joissa pääsin Hirvensalo-seuran edustajana jakamaan saaren kouluille Pirkko ja Antti Lehtisen nimikkostipendin Pirkon periaatteella – Elämässä riittää, kun tekee parhaansa”, seuran puheenjohtaja Jari Hauninen kertoo.
”En lainkaan epäile, etteikö tuo periaate toteutunut myös silloin, kun itse kävin kansakoulua Pirkon siipien suojassa. Lapsena en tietenkään ollut tietoinen silloisista kasvatusajatuksista, joilla opettajamme meitä ohjasivat, mutta vahvasti luulen, ettei myöskään kotiväki ollut erityisen tietoinen tai kiinnostunut kasvatuksellisista tai varsinkaan pedagogisista näkökohdista – pääasia, että muksut oppivat tarvittavat perustaidot. ”
Jarin muistikuvien mukaan kansakouluajan stipendit ja muut huomionosoitukset kohdistuivat pelkästään parhaimpien arvosanojen saajille tai menestyneille urheilusuorituksille esimerkiksi hiihtokilpailuissa tai yleisurheilussa. Eikä se silloin tuntunut ollenkaan väärältä tai epäoikeudenmukaiselta. Perusteet olivat kiistattomat.
”Perjantaina ja lauantaina 30. ja 31. toukokuuta 2025, kun kuuntelin jaettavien stipendien perusteluja, variaatioita oli huomattavan paljon. Urheilupuolella mitalisijojen rinnalle on vahvasti noussut hyvä joukkuepelaaja: toiset huomioiva ja koko porukkaa tsemppaava tyyppi. Samaten luokkaopetuksessa nostetaan esiin toiset huomioiva oppilas, joka kannustaa kavereita ja ottaa mukaan uusia oppilaita tai muuten parittomina kulkevia, jotka eivät ole vielä löytäneet paikkaansa luokassa.”
Miten huomata hyvä itsessä ja toisissa?
Tänä päivänä lapsen omassa oppimisprosessissa huomioidaan vahvasti myös henkilökohtainen edistyminen opinnoissa, vaikka lopputulos ei olisikaan yleisellä tasolla huippuluokkaa. Yhä useammalla oppilaalla on mahdollisuus saada jossain vaiheessa peruskoulua stipendi ja hyvä niin, koska kaikesta huolimatta tuntuu, että liian moni jää ilman, vaikka sen olisikin ansainnut.
”Oli hienoa, miten muut oppilaat taputtivat ja kannustushuudoilla säestivät stipendien saajaa! Opettajille lienee aika tuskainenkin tehtävä valita nämä stipendien saajat – vanhat numeromittarit kun vapauttivat pohtimasta sen syvemmin sitä, kuka ansaitsee tämän huomionosoituksen”, Jari tuumii.
Jari pohtii, miten huomata hyvä itsessä ja toisessa. Koulumaailma ja muukin elämä sen ympärillä kyllä muistuttaa, missä sinulla on parannettavaa, opittavaa tai korjattavaa. Tasapainon vuoksi meidän olisi hyvä olla tietoisia myös missä olemme hyviä, mitkä ovat vahvuutemme – joilla voimme sitten parantaa, oppia uutta ja korjata vanhaa paremmaksi. Mikä tuntuisikaan paremmalta kuin se, että kaverit kertoisivat, että ”Olet kyllä hyvä tuossa”, ”Voitko auttaa tässä, kun osaat”, ” Haluisitko pelata kanssani?” Jokainen on hyvä jossain – kysykää vaikka hänen vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan.
”Kaiken kaikkiaan on ollut suuri kunnia päästä seuran edustajana saarten koulujen vieraaksi niin monille merkityksellisiin kevätjuhliin”, Jari iloitsee.
Stipendejä jo kymmenen vuoden ajan
Hirvensalo-seuran johtokunta päätti 2015 perustaa vuosittain jaettavan Pirkko ja Antti Lehtisen stipendin, joka annetaan yhdelle kuudennen luokan oppilaalle.
Stipendin motoksi päätettiin ”Elämässä riittää, kun tekee parhaansa” ja perusteluiksi ”Hän on vaikuttanut erityisen aktiivisesti koulun yhteisöllisyyteen ja ilmapiiriin.”
Stipendien saajista päättävät koulujen opettajat. Seuran ajatuksena on, että stipendeillä muistetaan sellaisia oppilaita, jotka ovat tehneet parhaansa, olleet aktiivisia ja ovat omilla toimillaan edistäneet koulun henkeä.
Riku Lehtinen oli kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran jakamassa Hirvensalo-seuran Pirkko ja Antti Lehtisen nimikkostipendejä. Aluksi stipendin sai yksi Wäinö Aaltosen ja nykyään myös yksi Haarlan koulun sekä kaksi Syvälahden koulun oppilasta.
”Ensimmäisessä stipendin jakotilaisuudessa kerroin, kuinka Wäinö Aaltosen koulua ei olisi ilman edesmenneitä vanhempiani, Pirkko ja Antti Lehtistä”, Riku kertoo.
”Kun vanha koulurakennus vuonna 1977 paloi, tekivät vanhempani ison työn, jotta Wäinö Aaltosen koulun – aiemmin Hirvensalon kansakoulun – historia ei olisi päättynyt tuhopolttoon.”
Kaikki voivat olla voittajia
Wäinö Aaltosen koulun kevätjuhlassa lauantaina 31.5.2025 Riku Lehtinen kiteytti stipendien idean: ”Edesmenneet vanhempani Pirkko ja Antti, entiset Wäinö Aaltosen koulun opettajat, mahdollistivat stipendin perusteluissa sen, että kaikki voivat olla voittajia.”
Hän totesi stipendin luovutuspuheessaan, että jos hänellä olisi rajaton valta, niin hän jakaisi stipendit kaikille Wäinö Aaltosen koulun lapsille, nuorille, vanhemmille, opettajille ja koulumummoille sekä -vaareille.
”Lukuvuoden 2024 – 25 päätösjuhlien aikana kuullut ja nähdyt oppilaiden esitykset olivat aivan omaa luokkaansa. Oli kuin alle tuntiin olisi puristettu koko vuoden kulttuuritarjonta. Ilman koko koulun toimivaa yhteistyötä tuskin olisimme saaneet nauttia näistä esityksistä”, Riku perusteli.
”Olen jossain aiemmassa stipendien jakotilaisuudessa kertonut Antti-isäni lainanneen monissa yhteyksissä kuvanveistäjä Wäinö Aaltosenkin viljelemää, alun perin Aleksis Kiven kirjoittamaa sanontaa ”Kauneus sydämessäni asukoon”.
”Pirkko-äitini kiteytti saman näin: ”Asenne ratkaisee aina”.
”Nämähän ovat synonyymeja positiivisen ajattelun kanssa! Vasta vanhempieni poismenon jälkeen ymmärsin, että kauneus tai positiivisuus on itse asiassa oppimisen perusta. Negatiivinen suhtautuminen ylläpitää tiheää seulaa oman itsensä ja ulkopuolisen maailman välillä. Kyseessä on siis eräänlainen vedenjakaja tyhmyyden ja viisauden välissä”, Riku pohtii.
Ei ole olemassa täydellisiä kavereita, täydellisiä opettajia eikä myöskään täydellisiä vanhempia, mutta elämässä ja varsinkin Suomen kesässä on paljon täydellisiä hetkiä. Nauttikaamme täydellisistä hetkistä!
Teksti: Jari Hauninen, Riku Lehtinen ja Aira Kuvaja
