Taidekappelissa kuultiin keskiviikkona 26.8.2026 esitys Elettyä elämää Hirvensalossa – Sakari Itähaarlan tarinoita ja Jari Haunisen lauluja. Tilaisuus oli osa Hirvensalo-viikon ohjelmaa, ja kuulijoita oli paikalla 60. Alla on koottuna mielenkiintoisia seikkoja Sakarin esitelmästä.
Jääkausi Suomessa alkoi noin 110 000 vuotta sitten ja päättyi viimeisen kerran noin 10 000 vuotta sitten. Jäämassat painoivat maata alaspäin, ja jääkauden jälkeen maannousema on Hirvensalon alueellakin ollut merkittävä – noin metri sadassa vuodessa. Vaikkapa tuhat vuotta sitten Turun saaret ovat olleet hyvin erilaisia – ja pienempiä – kuin nykyään.
Hirvensalo kuului pitkään Maarian kuntaan ja liitettiin vasta vuonna 1944 Turkuun. Seurakunta taas muuttui vuonna 1904 Maariasta Kakskerran uuteen seurakuntaan. Vuonna 1959 Kakskerran seurakunta – ja Hirvensalo sen mukana – liitettiin Turun Martinseurakuntaan.
Kansakoulu ja Wäinö Aaltonen
Hirvensalon kansakoulu perustettiin vuonna 1882. Alussa oppilaina oli 10 poikaa ja 15 tyttöä. Saaren asukasluku oli silloin siis varsin pieni. Vuodesta 1968 alkaen koulu on ollut nimeltään Wäinö Aaltosen koulu.
Kuvanveistäjä, akateemikko Wäinö Aaltonen on syntyi Karinaisissa. Isä oli räätäli Matti Aaltonen, joka muutti Hirvensaloon, kun Wäinö oli pieni alle kouluikäinen poika. Perhe asui ensin Wastmäen kartanon pihapiirissä sijaitsevassa vaatimattomassa talossa, sieltä muutto Honkaistenrannan kautta Lauttarantaan. Wäinö kävi Hirvensalon kansakoulua ja kansakoulun jälkeen hän opiskeli Turun piirustuskoulussa.
Lauttarannan kotitalo on edelleen olemassa. Turun kaupunki omistaa talon ja Wäinö Aaltosen seura vuokraa sitä. Seura on vuokrannut takoa edelleen nuorille taiteilijoille, jotta talo säilyy taiteilijakotina. Nykyinen asukas on taiteilija Jani Rättyä perheineen.
Kotimökki sijaitsee Lauttarannassa Pikisaarentien alkupäässä. Kun tullaan Vanhan Kakskerrantien suunnasta, tien oikealla puolella on Kahlaaja-niminen patsas. Sillä paikalla oli Aaltosen ensimmäinen ateljee, jossa on tehty Paavo Nurmen juoksijapatsas.
Jo ennen talvisotaa Aaltonen muutti Helsingin Kulosaareen, ja sinne hän rakensi ateljeen. Oikeasti Aaltonen ei siis ole ollut turkulainen vaan Maarian kunnan asukas Hirvensalossa. Emme tietenkään pahastu, jos hänet mainitaan turkulaisen taiteilijana.
Suomen valtio tilasi 1923 Aaltoselta teoksen Nurmen mittavien saavutusten kunniaksi. Syntyi kuitenkin paheksuntaa, koska Nurmi juoksi alasti ja pronssivalos sijoitettiin alkuun Ateneumin taidevarastoon. Vasta 1952 Helsingin olympialaisten yhteydessä patsas sai arvoisensa paikan stadionin puistossa. Mehän tiedämme, että Turun patsas on Kaskensillan kupeessa. Muut patsaat sijaitsevat Sveitsin Lausannessa kansainvälisen olympiakomitean päämajan edustajalla sekä Jyväskylän yliopiston kampuksella.
Vaikka Aaltonen asui pitkään Helsingissä, omasta toivomuksestaan hänet on haudattu lapsuuden kotiseurakunnan Maarian kirkkomaalle. Tapana on ollut, että hänen kuolinpäivänään 30.5. Wäinö Aaltosen koulun oppilaat käyvät laskemassa kukkalaitteen hänen haudalleen yhdessä Wäinö Aaltosen seuran kanssa.
Evakoita sijoitettiin Hirvensaloon
Hirvensalon Kaistarniemessä on asunut toinen kuuluisa kuvanveistäjä Harry Kivijärvi. Hänen teoksistaan varmasti näkyvin on Helsingissä J.K. Paasikiven muistopatsas eduskuntatalon lähellä Mannerheimintien varrella.
Kaistarniemen Alitalon edustan pellolla on myös Kivijärven teos.
Turku oli vielä sotien jälkeen pinta-alaltaan paljon nykyistä pienempi. Maaria, Paattinen ja Kakskerta liitettiin vasta 1960-luvulla Turkuun. Turulla ei ollut tarjota alueellaan rakennusmaata, niinpä Hirvensalon Lauttarantaan ja Honkaistenrantaan syntyivät omakoti- ja pientaloalueet. Crichton-Vulcanin telakka Korppolaismäen kupeessa oli silloin merkittävä työnantaja.
Kun sota loppui vuonna 1944, Karjalan alueelta sijoitettiin evakoita Hirvensaloon Toijaisten ja Ylikylän tilojen maille. Pika-asutuslain mukaisesti tiloja pyrittiin muodostamaan ensin valtion, kunnan ja seurakunnan tai muiden yhteisöjen maille, ja Ylikylä ja Toijainen olivat jo silloin Turun kaupungin omistuksessa.
Kun aloitin kansakoulun vuonna 1958, luokallani oli useita lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet siirtolaisina Hirvensaloon.
Turun kaupunki piti Hirvensaloa pitkään kaavoituksellisena reservialueena, minkä vuoksi rakennusluvan saamiseksi piti olla hehtaarin suureinen tontti. Väkiluku kasvoi kuitenkin 1950-luvulla niin, että saarelle tarvittiin uusi kansakoulu, Särkilahden koulu vuonna 1958.
Kaavoituspolitiikan vuoksi väkiluku kasvoi hitaasti ja kävi niin, että kun Wäinö Aaltosen koulu kesällä 1977 paloi pyromaanin sytyttämänä, kouluvirasto oli sitä mieltä, ettei tänne uutta koulua rakenneta, vaan lapset kuljetetaan kaupungin keskustan koululuihin. Silloinen koulunjohtaja Antti Lehtinen teki hartiavoimin työtä, jotta oma koulu saataisiin. Palaneen koulun tilalle saatiinkin väliaikainen, niin sanottu viipalekoulu. Koulun palon jälkeen koululuokkia toimi Hirvensalon kirkkosalin, kerhohuoneiden ja autotallin tiloissa sekä Nuorisotalossa. Tänä päivänä saarella on Wäinö Aaltosen koulun lisäksi Haarlan ja Syvälahden koulut.
Oma kirkko ja seurakuntakeskus
Hirvensalo, eli Hirvenluoto oli aikoinaan Maarian kunnan takamaita, jonne Maarian kunta perusti sentään kansakoulun. Seurakunnallisesti tämä saari liitetiin 1900-luvun alussa perustettuun Kakskerran seurakuntaan ja vasta 1959 sekä Hirvensalo että Kakskerta liitettiin Martinseurakuntaan. Tässä yhteydessä Hirvensalolaiset puuhamiehet alkoivat ajaa oman kirkon ja seurakuntakeskuksen saamista. Kirkkohallitus oli myöntyväinen ja vuonna 1962 saatiin tänne Moikoisten alueelle oma seurakuntakeskus ja kirkkosali.
Toiminta olikin vilkasta: keskuksessa toimi päiväkerhot ja pidettiin seurakunnan tapahtumia, se oli myös saarelaisten kokoustila. Kävi kuitenkin niin, että noin kymmenen vuotta sitten todettiin seurakuntatiloissa sisäilmaongelma ja tilat suljettiin. Kesti monta vuotta ennen kuin saatiin päätös, että tehdään uusi kirkko ja seurakuntakeskus entiselle paikalle. Viime vuonna, 2025, tilat vihittiin käyttöön.
Mikä sitten on tämä kappeli, missä nyt olemme, Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli? 1990 valmistui viereinen Meri-Karinan toimintakeskus ja sen jälkeen saattohoitokoti Karina-koti. Rovasti ja taiteilija Hannu Konolan ajatuksissa syntyi idea jo 1960-luvulla tällaisen kappelin saamiseksi. Koska kyseessä ei ollut minkään seurakunnan tai tässä tapauksessa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hanke, perustettiin kannatusyhdistys asiaa ajamaan.
Tiedän, ettei ollut helppo tehtävä kerätä vaadittavaa rahoitusta tai löytää oikeaa paikkaa. Tarmokkaiden vetäjien ansiosta pystyttiin järjestämään arkkitehdeille kutsukilpailu suunnittelemaan Taidekappelia. Kilpailun voitti Sanaksenaho Arkkitehdit suunnitelmallaan Ikhthys eli kala. Vuonna 2005 Hannu Konolan unelma toteutui ja viime vuonna vietettiin kappelin 20-vuotisjuhlia.
Monenlaiset liikenneyhteydet mantereelle
Nyt on käsitelty koulut ja kappelit, mutta miten tänne saarelle on aikanaan kuljettu? Saaren läpi kulkeva Kakskerrantie on saanut nykyisen linjauksensa vasta 1900-luvun alkupuolella. Vielä sata vuotta sitten tärkeä kulkuväline oli vene ja talvella jäätiet. Silloiset tiet kiertelivät usein maatilojen pihojen läpi ja olivat tarkoitettu vain hevospeleille. Ensi alkuun, kun ei ollut edes lauttayhteyttä mantereelle, hevonen ja isäntä lastattiin Latokarin rannasta veneeseen ja soudettiin linnan rantaan. Sen jälkeen haettiin kärryt tai kiesit sekä muu väki ja soudettiin linnan rantaan. Kapulalossi Lauttarannasta Korppolaismäen puolelle 1900-luvun alkupuolella oli jo iso edistys.
Ensimmäinen silta saatiin Korppolaismäen kupeeseen 1948. Kun liikenne kasvoi ja painot lisääntyivät, silta ei enää ollut turvallinen. Viereen tehtiin pioneerisilta, jotta linja-autot ja muu raskas liikenne pääsi yli. 1968 saatiin kolmas silta. Siinäkin ilmeni kantavuusongelmia ja sillalla oli 30 tonnin painorajoitus. Yhdistelmäsora-autot joutuivat jättämään peräkärryn Turun puolelle, viemään nuppikuorman perille ja sen jälkeen hakemaan peräkärryn. Siis todella hankalaa. Ja ison nosturiauton ajaessa yli piti poliisin katkaista muu liikenne ja päästää ajoneuvo yksin yli.
Vihdoin 1993 saatiin kunnollinen silta saareen. Liikennettä paransi myös se, että ponttonisiltayhteys Hirvensalosta Satavan saarelle korvattiin kiinteällä sillalla 1989.
Tässä kohtaa on kerrottava ikävästä onnettomuudesta, joka sattui toukokuussa 1940. Turusta lähti täpötäysi linja-auto kohti Kakskertaa. Sen lähestyessä Satavan puolelle vievää lossirantaa auton jarrut pettivät ja auto syöksyi mereen. Sen aikaiset bussit olivat yksiovisia ja loukkuun jäi 17 ihmistä, jotka menehtyivät hukkumalla. Meidän kotimme on aika lähellä onnettomuuspaikkaa ja isäni hälytettiin apuun.
Friskalan kartanon juuret ovat 1400-luvulla
Kuten alussa totesin, Hirvensalo oli pitkään harvaan asutettu ja maatalous karjanpitoineen pääelinkeinona. Maarekisterin muukaan täällä on ollut 24 kantatilaa. Siitä voi päätellä, että tilakoko on ollut pieni. Ainoa isompi tila on ollut Friskalan kartano, jonka pinta-ala oli yli 100 ha ja jonka alkujuuret johtavat 1400-luvulle.
Harvassa olivat muut työpaikat saarella. Minun kouluvuosina 1960-luvulla täällä oli kyllä kauppaliikkeitä. Lauttarannassa oli Turun Osuuskaupan myymälä, Honkaistenrannassa Tarmolan kauppa, Kukolassa Narvamon kauppa ja Hellomaan talouskauppa sekä meidän kotimme lähellä Haarlassa Kantolan kauppa. Ihan peruselintarvikkeita niissä myytiin, ettei tarvinnut Turkuun mennä maitoa ostamaan. Meillä saarelaisilla oli tapana sanoa ”mennä Turkuun”, kun tarkoitetaan keskustaa. Ja huomaan, että ilmaisu on edelleen jollakin käytössä.
Hirvensalossa on toiminut monenlaisia yhdistyksiä. Monella poliittisella puolueella on täällä ollut ja on paikallisyhdistykset. 90 vuoden ajan täällä on toiminut partiolippukunta Louhen Tytöt. Hirvensalon Heitolla on pitkät urheiluseuraperinteet ja seura toimii edelleen aktiivisesti. Hirvensalon Omakotiyhdistys on ajanut pien- ja omakotiasukkaiden asukkaiden etuja.
Hirvensalo-seuralla on samankaltaisia tavoitteita saaren asukkaiden edun ajajana.
Kuvat Taidekappelin tilaisuudesta otti Anni Itähaarla
