Laiturilla Kakskerranjärven rannalla istuu aloilleen asettunut nainen. Takana on useita kaupunkeja Suomessa ja maailmalla. Nyt on aika rauhoittua ja vakiintua Turkuun ja turkulaisuuteen.
”Tämä paikka on ollut minulla parisenkymmentä vuotta, ja vaikka olen asunut muuallakin, olen aina kaivannut tänne Kakskerranjärvelle. Välillä tämä on ollut kesäasunto ja välillä mietin jopa paikan myymistä, mutta nyt tämä on kotimme”, sanoo näyttelijä, laulaja ja pedagogi Emmi Kangas.
“Aikaisemmin nuorempana ei ollut niin väliä, vaikka kamoja oli eri paikoissa Helsingistä Lontooseen. Mutta nyt keski-iän ja lasten myötä haluan yhden paikan, yhden osoitteen, joka antaa pysyvyyttä. Haluan juuret. Kaipaan pysyvyyttä ja rauhaa.”
Kakskertaan Kangas muutti korona-aikana Vaasasta, jossa hän työskenteli seitsemän vuotta kiinnityksellä kaupunginteatterissa. Vaasassa kirkastui, että muutto Turkuun on oikea ratkaisu, vaikka se merkitsi vakituisen työsuhteen loppumista ja siirtymistä freelancer-näyttelijän epävarmuuteen.
Töitä Turussa on kuitenkin riittänyt. Kangas on ollut mukana Linnateatterin suosituissa Kiveä kännissä ja Urakkahommia-näytelmissä ja Turun kaupunginteatterin Cabaretissa. Nyt kesällä Kangasta työllistää Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär Vartiovuoren kesä-teatterissa. Kangas nähdään siellä Loviisana, Ronjan äitinä.
Ronjasta on muodostunut ajaton klassikko, joka tulee aina tasaisin väliajoin teattereiden ohjelmistoon. Parhaillaan se on Kansallisteatterin ohjelmistossa ja syksyllä se tulee ensi-iltaan Svenska Teaternissa Helsingissä.
Turussa tästä 40-vuotiaasta klassikosta nähdään uusi versio, jonka on dramatisoinut Magnus Lindman ja kääntänyt suomeksi Kaisa Lundán. Suomen kantaesityksen Vartiovuorella ohjaa Janne Jämsä.
”Onhan se hienoa, että on tehty uusi versio. Klassikoita pitääkin aina väliajoin uudistaa”, Kangas sanoo.
Emmi Kangas on innoissaan paluustaan kesäteatteriin. Palo näyttelemiseen syttyi parikym-mentä vuotta sitten Samppalinnan kesäteatterissa My Fair Ladyn kuorossa, ja nyt on mukava, toisenlainen rooli edessä: ”On tosi ihanaa, että saan esittää aikuista naista. Olen paljon miettinyt ikääni, ja nyt nelikymppisenä olen äiti kotona ja myös lavalla. Se on kiinnostavaa.”
”Näytelmähän on tosi hyvä. Siinä on ajaton teema, joka käsittelee lapsen itsenäistymistä ja rajojen haastamista. Loviisan näkökulmasta sitä kaikkea katsoo uudella tavalla ja nyt sitä peilaa myös itseään äitinä siihen.”
”On myös mukava päästä näyttelemään Vartiovuorelle. Olemme siellä käyneet lasten kanssa katsomassa näytelmät, mutta nyt on ensi kerta, kun olen siellä töissä.”
Kesäteatterin tekemistä Kangas kuvailee ”aikuisten pitkäksi ripariksi”. Porukka näkee toisiaan ja harjoittelee päivittäin. Tuotantoryhmä on valmistellut esitystä jo pidemmän ajan, mutta näyttelijät kutsutaan koolle vasta kuukausi ennen ensi-iltaa. Valmistautumisjakso on lyhyt ja intensiivinen.
Käytännössä koko kesä menee näytelmän parissa. Elokuussa alkavat myös Kaupunginteatterin Cabaretin harjoitukset, joten silloin on kaksi tuotantoa päällekkäin. Aikaa jää kuitenkin laiturilla istumiseen, ja silloin voi muistella sitäkin, miltä tuntui esiintyminen laivalla maapallon ympäri.
Valmistuttuaan musiikkiteatterin tekijäksi Lontoossa 2007 Emmi Kangas nimittäin pestautui laivalle viihdyttäjäksi, vaikkei töitä järjestellyt agentti sitä hyvällä katsonutkaan. Saga Rose -alus kiersi Välimerta, Caribiaa ja myös kolme kuukautta maapallon ympäri. Työskentely laivalla oli mielenkiintoinen ja opettava kokemus, mutta puoli vuotta sitä sai riittää, Kangas kertoo:
”Meitä oli neljä tanssijaa ja kaksi laulajaa. Esitysten lisäksi oli erilaisia vuoroja, joihin kuului matkustajien kanssa kulkemista turistikohteissa ja seuran pitämistä heille. ”
”Tyyni valtameri on iso ja laiva oli pieni. Saattoi mennä kaksi viikkoa ennen kuin päästiin satamaan ja käymään maissa. Ja maissakin käytiin yleensä vain nopeasti ja jatkettiin matkaa. Siellä meinasi iskeä cabin fever eli koppihöperyys. Punttisalilla yritti sitten epätoivoisesti purkaa energiaa.”
“Onneksi siellä saattoi tehdä omaa ohjelmistoa, jota sitten esitettiin varsinaisen työn lisäksi. Tein esimerkiksi Les Misérables-musikaalista konserttiversion laivabändille ja pidin jazz-iltoja. Se auttoi tylsyyden tappamiseen ja oli lisäksi oikeasti hyödyllistä itselle.”
Saamaansa oppia Kangas on sittemmin käyttänyt mm. nimirooleissa Maija Poppasena Helsingin kaupungin-teatterissa sekä Sugarina ja Peter Panina Vaasan kaupunginteatterissa.
Teksti ja kuvat: Seppo Kemppainen
Juttu on julkaistu Maininki-lehdessä 4/2023 (kesäkuu).