Hirvensalo kuului Maarian kuntaan vuoteen 1944 saakka, jolloin saari liitettiin Turkuun. Toisaalta Hirvensalo oli osa Kakskerran seurakuntaa. Vuonna 1959 Kakskerran seurakunta liitettiin Turun Martinseurakuntaan. Vuonna 1962 Hirvensaloon saatiin kauan odotettu oma kirkko. Sakari Itähaarla muistelee kirkon rakennusvaiheita ja elämäntäyteisiä vuosia silloisessa uudessa kirkossa.
Hirvensalo kuului vuoteen 1944 saakka Maarian kuntaan, jolloin se liitettiin Turkuun. Seurakunnallisesti kuuluttiin Maariaan vuoteen 1904, jolloin Kakskertaan muodostettiin oma seurakunta ja Hirvenluodon saari liitettiin siihen. Nimitys Hirvenluoto kuvaa hyvin sen aikaista käsitystä, vähäpätöinen saari Maarian takamailla. Maarian kunta ei juurikaan saaren kehittämiseen panostanut, tosin kansakoulu saatiin 1881.
”Miksi silloinen kirkkohallitus päätti siirtää hirvensalolaiset Maarian seurakunnasta Kakskertaan? Oma arvioni on, että haluttiin lyhentää seurakuntalaisten kirkkomatkaa ja asiointimatkaa kirkkoherravirastoon. Olihan Kakskerran kirkko huomattavasti lähempänä kuin Maarian kirkko, ja silloinen kirkkoherran virka-asunto sekä virasto Hennalassa, lyhyen venematkan päässä Satavassa. Noina aikoinahan tiet olivat mutkaisia ja vaikeakulkuisia, joten kuljettiin paljon veneellä ja talvisin jään yli reellä”, Sakari Itähaarla kuvailee.
Toinen syy saattoi liittyä kirkollisveroihin. Kakskerta-Satavan verovelvollisten määrä jäi alle tuhannen, joten tuntuu ymmärrettävältä, että hirvensaloset toivat verotukea pieneen seurakuntaan. Oma vaikutuksensa oli sillä, että olimme vielä tuohon aikaan Venäjän tsaarin alamaisia.
Seurakuntaliitos vauhditti uuden kirkon rakentamista
”Vuonna 1959 Kakskerran seurakunta liitettiin Turun Martinseurakuntaan. Kakskerran kunta liitettiin Turkuun 1968. Uskoisin, että tämä seurakuntaliitos vauhditti Hirvensalon kirkon rakentamissuunnitelmia”, Sakari arvelee.
”Hirvensalossa havahduttiin jo tuolloin, että saaresta saattaa tulevaisuudessa tulla yksi Turun rakentamisen, etenkin omakotirakentamisen painopistealue. Tajuttiin myös, että täällä oli rajallinen määrä kokoontumistiloja isommille ryhmille. Oli pujottelumäkeä vastapäätä, Taipaleentiellä sijaitseva Hirvensalon Nuorisoseuran talo, sittemmin kaupungin ylläpitämä nuorisotalo. Nykyisen Syvälahden koulun läheisyydessä oli urheilutalo.”
Nämä isot rakennukset suurine saleineen eivät olleet sopivia pienryhmäkäyttöön. Oli saarella toki kaksi kansakoulua: Hirvensalon kansakoulu, nykyään Wäinö Aaltosen koulu sekä Särkilahden kansakoulu, jossa toimii nykyään Ekomatin myymälä ja varasto.
”Muistikuvani mukaan näissä kouluissa ei ollut erityisiä harrastetiloja. Eikä kouluvirasto tuolloin kaiketi harjoittanut koulutilojen vuokrausta”, Sakari muistelee.
Kirkko nousi Honkaisten maille
”Tiedossani ei ole, milloin täällä ruvettiin vakavassa mielessä puhumaan ja toimimaan oman kirkon saamiseksi. Isälleni Erkki Itähaarlalle tuo kirkkoasia oli hyvin tärkeä, ja ainakin oman muistikuvani mukaan kotonani kirkon rakentaminen oli useasti esillä. Nuo silloiset puuhamiehet ja -naiset ovat jo poissa joukostamme, mutta haluan mainita heistä yhden. Silloinen Honkaisten Alistalon isäntä Martti Tomero oli yksi saaren vaikuttajista, ja hän oli mukana hankkeessa, ja niinpä Honkaisten maille kirkon ja seurakuntakeskuksen rakennukset nousivat. Sijaintinsa puolesta voi hyvin sanoa, että kirkko tehtiin keskelle tulevaa kylää”, Sakari toteaa.
Arkkitehdiksi valittiin Pekka Pitkänen. Myös Pallivahan kirkko oli Pitkäsen piirtämä, mutta hänen päätyönään pidetään Pyhän Ristin Kappelia ja sitä ympäröivän hautausmaan laajennusta 1967. Myös Suikkilan lähiö on Pekka Pitkäsen suunnittelema. Uudenkin rakennuskokonaisuuden on suunnitellut ja piirtänyt LPR-Arkkitehdit, jolla on kytkös arkkitehti Pekka Pitkäseen.
”Kirkon rakennusvaiheista ei minulla ole juurikaan muistijälkiä, isäni Erkki oli rakennustoimikunnan jäsen ja sen ainakin muistan, että hän kävi, ei nyt päivittäin, mutta varmaan viikoittain seuraamassa rakennusten valmistumista”, Sakari miettii.
Uuden kirkon vihki arkkipiispa Ilmari Salomies
Rakennustyöt saatiin valmiiksi niin, että 12.8.1962 pidettiin seurakuntakeskuksen vihkimistilaisuus, jonka suoritti arkkipiispa Ilmari Salomies.
”Itse olin tuolloin 11-vuotias enkä tietenkään saanut kutsua juhlatilaisuuteen, mutta muistikuva minulle jäi äitini kertomuksista, joiden mukaan alun perin oli tarkoitus vihkiä Hirvensalon seurakuntakeskus, jossa oli myös kirkkosali. Arkkipiispa oli äitini kertoman mukaan vihkinyt kuitenkin kirkkosalin Hirvensalon kirkoksi. Ja koska salin isoista sivuikkunoista auringon paiste oli osunut kauniisti alttariseinään ja siinä olevaan ristiin, hän oli nimennyt kirkon Aurinkosaliksi.”
Kirkkorakennuksen viereen rakennettiin asuntorakennus, jonka kirkon puoleisessa päässä asui rovasti Yrjö Kiviharju perheineen. Kiviharju oli toiminut Kakskerran seurakunnan viimeisenä kirkkoherrana vuoteen 1959, jolloin seurakunta yhdistettiin Marttiin, ja hänestä tuli seurakunnan kappalainen.
”Hän oli saarten oma pappi, joka vielä eläkkeellä ollessaan suoritti monet siunaamiset kuten myös vihkimiset. Yrjö-pappi vihki molemmat siskoni Hirvensalon kirkossa”, Sakari kertoo.
Pyhäkoulua, kerhoja, kokouksia, talkoita ja juhlia
Keskimmäisessä asunnossa asui diakonissa Raili Tirri, avioiduttuaan Raili Lahti. Samoin kuin Yrjö-pappi myös Raili kutsuttiin moniin tilaisuuksiin ja juhliin.
”Hän piti pyhäkoulua saarella, ensi alkuun, kun ei seurakuntakeskusta ollut, ainakin Maunulan tilan päärakennuksessa ja myös kotonani Haarlan Itätalossa.”
Honkaisten puoleisessa päässä asui vahtimestari perheineen. Talon pohjakerroksessa olivat autotallit. Asuinhuoneistot muuttuivat ajan kuluessa kerhotiloiksi. Niissä pidettiin muun muassa seurakunnan kerhoja.
”Omat poikammekin kävivät täällä päiväkerhossa. Pohjakerroksen autotallissa kokoontui vuosikausia partiolippukunta Louhen Tytöt. Heidän kokoontumistilansa eli kolo siirrettiin tänne silloisesta nuorisotalosta. Monille yhdistyksille kirkon tilat toimivat välttämättöminä kokoontumispaikkoina ja juhlatiloina”, Sakari jatkaa.
”Alkutaipaleelta muistan parhaiten sen, miten koulun päätöspäivänä käytiin Hirvensalon kirkossa ja varmasti laulettiin suvivirttä nuoruuden innolla. Tuolloin toiminnassa oli vahvaa talkoohenkeä. Muistan, että pihojen, etenkin yläpihan ja sen nurmikon siisteyttä hoidettiin talkoilla.”
Joulukuuset Pohjatalon metsästä
Erityisesti Sakarin mieleen ovat jääneet kirkon joulukuuset.
”Ensimmäisinä vuosina seurakuntayhtymän puutarha ei toimittanut kuusta kirkkoon. Haarlan Itätalon metsistä ei sopivia kuusia löytynyt, niinpä isäni kysyi Pohjatalon isännältä Abel Lukinojalta lupaa viedä Pohjatalon metsästä kuusi kirkolle. Aapelin metsässä oli parempi kasvupohja ja kuuset olivat tuuheampia ja tasaisempia kuin meidän metsissämme. Isä teki metsässä valinnan ja myös kaatoi puun. Minä ja pikkuserkkuni Aapo Kaisti raahasimme puun metsästä ja veimme pikku Fergun peräkärryssä jouluna kirkolle. Aapo oli minua viisi vuotta vanhempi ja hänellä oli jo traktorin ajokortti. Oli se mahtava tunne, kun Aapo ajaa huristeli Kakskerran tiellä ja minä istuin kärryssä. Tiedä sitten, kuinka laillista se oli, mutta fiilinki oli hyvä. Ei niitä joulukuusia monena vuonna toimitettu, kun yhtymän puolesta asiaa ruvettiin hoitamaan, mutta se kertoo alkuaikojen innostuksesta ja todisti myös, kuinka oma kirkko ja seurakuntakeskus oli odotettu.”
Aluksi virret säestettiin harmonilla, koska kirkossa ei ollut vielä urkuja.
”Elettiin kuusikymmenluvun puoliväliä, kun pääsin isäni ja seurakuntayhtymän hallintojohtaja Urpo Rastimon kyydissä Kangasalan Urkutehtaalle, mistä urut tilattiin. Pidempi aika meni ilman kirkonkelloja. Kolmen vuosikymmenen kuluttua kirkkovaltuusto päätti kellotapulin rakentamisesta ja piirustukset tilattiin Pekka Pitkäsen arkkitehtitoimistolta”, Sakari kertaa.
Hirvensalon kirkko kaikkine tiloineen oli parhaat vuotensa todella aktiivisessa käytössä: Seurakunnan jumalanpalvelukset pidettiin sunnuntaisin kymmeneltä sekä Martin, Kakskerran että Hirvensalon kirkossa.
”Meidän perheellemme Hirvensalon kirkko oli myös aattoillan joulukirkko ja monien tapahtumien tyyssija. Oli lounastilaisuuksia, konsertteja ja yhdistysten kokouksia messujen lisäksi.”
Kirkko Wäinö Aaltosen koulun väistötilana
Merkittävä kausi kirkon historiassa on toimiminen Wäinö Aaltosen koulun väistötilana. Kun Wäinö Aaltosen koulu tuhoutui tulipalossa 16.6.1977, koulun johtajapari Antti ja Pirkko Lehtinen alkoivat järjestää kirkon huoneita koulutiloiksi. Syksyllä kaikki seurakuntakeskuksen tilat ottivat koululaiset vastaan. Itse kirkkosalissa on kaksi luokkaa, kerhotiloissa ja autotallissakin työskenteli muita alakoululuokkia. Kirkon ”tehokäyttö” kouluna jatkui kaksi vuotta, kunnes uusi koulurakennus saatiin käyttöön.
Kirkon pienoismalli löytyi Itähaarlojen vintiltä
”Menneenä talvikautena, kun vaimoni Annin kanssa lähes päivittäin olimme katselleet uuden kirkkorakennuksen kohoamista tähän entiselle paikalle, tuli mieleemme, että meillä on ollut kotitalon ullakolla edellisen kirkkorakennuksen pienoismalli. Mutta onko se vielä siellä vintissä? Ei muuta kuin etsimään! Ja se malli löytyi: arkkitehti Pekka Pitkäsen signeeraama isälleni omistettu Hirvensalon kirkon pienoismalli. Sen lahjoitimme seurakuntayhtymälle toiveella, että se löytäisi paremman ja arvoisensa säilytyspaikan, ehkäpä kirkon tiloista. Siellähän se nyt on kirkossa lasivitriinissä”, Sakari iloitsee.
”Olen kiitollinen, että sain tehtäväksi muistella Hirvensalon kirkkoa. Niin monia vanhoja asioita nousi mieleen. Uuttakin tuli esille. Vaimoni nimittäin kertoi, että hän toimi kirjeen kirjoittajana ja toimittajana, kun äitini Kaarina teki aloitteen seurakunnan silloiselle kiinteistöjohtajalle, että Hirvensalon kirkkoon rakennettaisiin uurnaholvi tai ainakin kalliohauta vainajien tuhkia varten. Äitini oli lukenut, luultavasti Kotimaa-lehdestä, hautapaikasta eli kolumbaariosta, joka on rakennettu 1990-luvulla Helsingin Kallion kirkkoon, ja hän ihastui siihen heti. Lisäksi hän piti hyvänä ajastusta ja tunnetta siitä, että hirvensalolaiset voisivat jäädä omalle kirkkomäelle kotisaarensa multiin. Tämä aloite ei johtanut toivottuun tulokseen. Liekö tällainen vieläkään mahdoton toteuttaa?”
”En tiedä, miten suuri vahinko oli, että kirkossa todettiin sisäilmaongelma, jonka takia tilat joutuivat lopulta käyttökieltoon. Uskon, että tämä ratkaisu uuden kirkon rakentamisen suhteen on oikein hyvä. Kirkon luonne säilytettiin ja malli pysyi entisen kaltaisena, mutta seurakuntatiloihin moninkertainen lisäys”, Sakari päättää.
Kuvat vanhan Hirvensalon kirkon pienoismallista Anni Itähaarla
