Kaksi punaposkista lasta istuu kentän huoltorakennuksen portailla ja imee viimeisiä tippoja pillimehusta. Vähän hengästyneinä vaihdetaan ajatuksia radasta, kunnes yhteistuumin lähdetään vielä uusintakierrokselle. Jospa saataisiin vielä parannettua aikaa! Satu Leppänen hymyilee tyytyväisenä – labyrinttirata haastaa mukavasti lapsia itsenäisesti löytämään oikean reitin perille.
Kaunis, miltei helteinen syyskuun sunnuntai tarjosi noin 80 perhesuunnistukseen osallistuneelle lapselle ja aikuiselle touhukkaan parituntisen vaikeusasteeltaan kolmella erilaisella radalla. Tapahtuma oli osa Hirvensalopäivien ohjelmaa, ja Hirvensalon Heiton järjestämä perhesuunnistus oli nyt kolmatta kertaa mukana.
Satu Leppänen muutti Hirvensaloon miehensä Kimmon kanssa 37 vuotta sitten ja Heiton suunnistuskoulun myötä lajista tuli heidän yhteinen harrastuksensa. Viimeiset 15 vuotta pariskunta on kiertänyt lajin veteraanien MM-kisoja ympäri Eurooppaa sekä aina Brasiliassa ja Uudessa Seelannissa saakka.
Ei niin totista touhua
Satu kertoo harrastaneensa liikuntaa pienestä pitäen: kilpahiihtoa Maarian Reippaassa, jalkapalloa, lentopalloa…
”Harrastettiin monenlaista, ei se ollut niin totista touhua kuin tänä päivänä tuntuu olevan”, Satu miettii.
Liikkumisen ilo lienee se salaisuus, joka on pitänyt kaikenlaisen liikunnan Satun elämässä ja sitä myötä myös muiden liikuttamisen. Heti Hirvensaloon muutettuaan Satu alkoi vetää aikuinen-lapsi -jumppaa pienille ja satujumppaa vähän isommille lapsille. Seuraava askel oli 1995 valtakunnallinen Nuori Suomi -projektin lanseeraama liikuntaleikkikoulu, jonka vetäjäksi Satu pätevöityi käytyään Nuori Suomi -ohjaajakoulutuksen.
Leipätyönään Satu aloitti saarella perhepäivähoitajana ja lisäkoulutuksen myötä toimi Anniitunkadun päiväkodin johtajana, joten monella saarelaisperheellä on ollut ilo tuntea hänet vuosien varrella. Viimeiset vuodet Satu on toiminut palvelupäällikkönä Turun varhaiskasvatuksessa.
Toimeen tarttuvasta persoonasta kertoo myös hauska pikku tarina Satun käynnistä uuden kotisaarensa kirjastossa (joka siihen aikaan toimi nyt jo puretussa ”punaisessa rakennuksessa”)
”Menin käymään lasten kanssa kirjastossa ja kysyin silloiselta kirjastonhoitaja Kimmo Pölläseltä, pidettiinkö siellä lasten satutunteja. Ei pidetty – mutta Kimmo ystävälliseen tapaansa kysyi minulta, haluaisinko minä ruveta satutuntien pitäjäksi?”
Satu toimi seuraavat viisi vuotta kirjaston satutätinä!
Työelämä, harrastukset ja mummoilu
Nykyisen työelämän hektisyys keskittyy monissa ammateissa enemmän korvienväliin kuin jalkoihin. Istumatyö ja lukuisat kokoukset haastavat työpäivän jälkeen valitsemaan sohvan ja liikunnan välillä. Satu käyttää vapaa-aikaansa käsitöiden, musiikin ja mökkeilyn lisäksi mummoiluun, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita kolmen lapsenlapsen kanssa riittää. Haastattelupäivänä mentiin yhdessä suunnistamaan.
Keskiviikkoillat menevät Turkurastien merkeissä, sillä Heitto on yksi kolmesta urheiluseurasta, jotka vastaavat rastien järjestelyistä ja Satu ja Kimmo ovat mukana tulospalvelussa.
Satu vetää edelleen kolmea liikuntaleikkikouluryhmää: 0 – 3 v. ryhmä, jossa aikuiset ovat mukana ja 3 – 4 v. sekä 5 – 6 v. ryhmät. Eikä siinä vielä kaikki – puheenjohtajan rooli Heiton tanssi- ja voimistelujaostossa täyttää kalenteria omalta osaltaan, kun kolmelle showtanssiryhmälle pitää järjestää toimintaedellytyksiä salivuorojen ynnä muun osalta.
Pitkäjänteisestä sitoutumisesta liikunnan asialle kertoo sekin, että liikuntaleikkikouluun osallistuvien joukossa on lapsia, jotka ovat jo toisen sukupolven asiakkaita. ”Just tänä syksynä lastensa kanssa aloittanut kertoi, että lapsillaan on nyt samat harrastukset kuin hänellä oli lapsena – Satun ohjaama jumppa!”
Kysyn, miten Satu jaksaa. ”Oi, liikkumisesta saa energiaa! Mottoni on edelleen: niin kauan kun nuoret jaksavat olla mukana, pysyn itsekin tukemassa.”
Satun olemus ei mitenkään ole ristiriidassa kaiken edellä mainitun kanssa – iloa ja energiaa riittää!
Teksti ja kuva: Jari Hauninen
Kuvassa Satun kanssa Elli ja Väinö Pohjavirta
Artikkeli aloittaa juttusarjan Aktiiviset saarelaiset.