Painetun Maininki-lehden julkaiseminen nykyisten tekijöiden toimesta on loppunut. Jos haluat lisätietoja tai olet kiinnostunut jatkamaan lehden julkaisemista, ota yhteyttä: Seppo Kemppainen, puh. 050 345 9278 (seppo.t.kemppainen(a)gmail.com)

Merirosvoradion vierailu Turussa

Hirvensalolainen Carl-Bertil Tauler muistaa hyvin, kuinka nuoren pojan mielestä radiosta tuli harmillisen vähän nuorisomusiikkia. 1950-luvun lopulla Suomen Yleisradio soitti kevyempää musiikkia lauantaisin kello 17-18 välisenä aikana, ja silloinkin etupäässä tunnin jälkimmäisellä puoliskolla.

”Mökillä Satavassa kuuntelimme aina radiota. Mieleen on jäänyt, kuinka Kakskerran kirkon kellot soivat samaan aikaan, kun Säveltunti radiossa loppui.”

Virallisilla radioaalloilla soitetun nuorisomusiikin kysyntä ja tarjonta eivät siis kohdanneet. Ei ihme, että monet hakeutuivat vaihtoehtoisten kanavien äärille.

Tunnetuin vaihtoehtoinen kanava oli Radio Luxemburg, joka oli jo vuosikaudet lähettänyt uusinta pop- ja rock-musiikkia sekä mainoksia. Aseman kuuluvuus oli kuitenkin Suomessa epävarmaa ja vaihtelevaa. Väitettiin, että kylmän sodan aikana Neuvostoliitto häiritsi omilla lähettimillään Radio Luxemburgin lähetyksiä.

Pelastusta musiikinnälkään toivat myös merirosvoradiot, kansainvälisillä merialueilla ohjelmaa lähettäneet laittomina pidetyt radioasemat. Turussa suurin merkitys oli Radio Nordilla, joka kuului hyvin, vaikka lähetysten pääkohteena oli Ruotsi.

Radio Nord oli suomalaissyntyisen liikemiehen Salomon (myöh. Jack) Kotschackin hanke. Aseman alkuvaiheet olivat epäonnisia. Kun lähetystoiminta piti aloittaa, yllätti merellä myrsky. Hätääntynyt kapteeni lähetti hätäviestin ennen kuin alus jätettiin kokonaan oman onnensa nojaan merelle. Maalla ilmestyneet lehdet ottivat kaiken ilon irti merellä tapahtuneesta:

Radio Nords första sändning: NÖDSIGNALER (Aftonbladet)

GOD NATT BON JOUR! Första sändningen: SOS! (Expressen)

Alus saapui Turkuun vuoden 1960 toiseksi viimeisenä päivänä: ”Pohjoismaissa – erityisesti Ruotsissa – suurta huomiota herättänyt Radio Nordin lähetysalus ”Bon Jour”, jonka ensimmäinen lähetys, SOS-morsetus lampulla, tapahtui viime maanantai-iltana Itämerellä, saapui eilen yllättäen Turkuun. Aavemaisen hiljaa se lipui klo 17.20 aikaan Wärtsilä Yhtymän Crichton-Vulcanin itäisen veistämön rantaan.” (Turun Sanomat 30.12.1960)

Carl-Bertil Tauler sai tiedon aluksen tulosta nopeasti isältään, joka työskenteli telakan hallinnossa itärannan Valkoisessa talossa.

”Isä kertoi, että joku ihmeellinen piraattilaiva oli saapunut rantaan. Hän halusi sen nähdä, ja kävimme sitä yhdessä katsomassa. Ei se ulospäin kovin ihmeelliseltä näyttänyt.”

Bon Jourin tulo oli harmillinen Wärtsilälle, jonka pääjohtaja Wilhelm Wahlroos istui myös Yleisradion hallintoneuvostossa. Ei ollut sopivaa, että Wärtsilä auttaisi laittomia radiolähetyksiä tekevän aluksen kunnostamisessa ja toimisi näin Yleisradion etujen vastaisesti. Saattoi myös olla, että Ruotsista oli täkäläisen yleisradion, Sveriges Radion suunnalta tullut pyyntö jättää alus oman onnensa nojaan.

Turun telakan johtaja Lennart Bergrothin myötävaikutuksella Bon Jourille kuitenkin järjestyi paikka Aurajoen toiselta puolelta Kalkkirannasta. Bergroth lupasi laivalle apua kunnostustöihin ja vedätti myös tarvittavan sähkön laivalle.

Alus oli Turussa runsaan kuukauden. Aluksen myrskyssä vaurioitunut masto korjattiin ja alukseen asennettiin radiopuhelin. Lähetinlaitteissa tuntui kuitenkin olevan ongelmia, vaikka ne olikin asennettu ohjeiden mukaisesti. Mittausten mukaan antenneista ei nimittäin lähtenyt eetteriin mitään.

Jack Kotchackin ei lopulta auttanut muu kuin pyytää apuun antennin alkuperäinen suunnittelija John Mullaney Amerikasta. Mullaney ei pitänyt ajatuksesta lainkaan – lähteä nyt jonnekin Neuvostoliiton naapurimaahan, se ei ollut amerikkalaisen mieleen! Lopulta ehdoista kuitenkin sovittiin, ja Mullaney tuli Turkuun.

Vika löytyi, kun mies istui 18 tuntia antennimastossa mittalaitteineen. Wärtsilän läheiset nosturit sähkömoottoreineen aiheuttivat sen, ettei Bon Jourin lähettimet toimineet päivisin. Yöllä lähetin ja antenni pelittivät oikein hyvin.

Vihdoin helmikuun 3. päivänä alus matkasi ulos Turun satamasta. ”Turusta ottamiensa muona- ja vesivarastojen turvin Bon Jour pystynee olemaan merellä pitkän aikaa. Sen radiolähetykset on tarkoitus suunnata Ruotsiin, mutta asiantuntijoiden käsityksen mukaan ne ovat kuultavissa Turussakin, ainakin pimeän aikaan.” (Turun Sanomat 4.2.1961)

Lähetystoiminta alkoi Ruotsin rannikon edustalla maaliskuussa 1961. Ja kyllähän lähetykset kuuluivat myös Turussa!

”Nord kuului täällä hirveän hyvin”, Carl-Bertil Tauler muistelee. ”Keskiviikkoisin tuli Topp 20 -lähetys, jossa soitettiin kuuntelijoiden äänestämiä kappaleita. Sunnuntaisin lähetettiin ”Svensk toppen”, joka keskittyi tietysti ruotsalaiseen musiikkiin.”

”Paljon oli sellaisia kappaleita, joita ei kuullut mistään muualta. Putti Putti oli monta viikkoa listoilla.”

Jay Epaen esittämä Putti Putti oli wikipedian mukaan 41 viikkoa Radio Nordin Topp 20 -listalla. Muualla kuin Ruotsissa ja Suomessa kappaleen menestys ei noussut kovin suureksi. Turkulaisiinkin levykauppoihin piti Putti Putti hankkia, kun Nordin innoittamana sitä ruvettiin kyselemään.

”Musiikin lisäksi mieleen on jäänyt useita mainoksia, joita ei silloin muuten radiosta kuullut. Ylipäätänsä Radion Nordin markkinointi ja koko konsepti oli aikaansa edellä. Tänä päivänä kaupalliset radioasemat toimivat samalla periaatteella, mutta Radio Nord teki sen jo 60 vuotta sitten.”

”Kyllä sitä kuunneltiin paljon. Tieto levisi suusta suuhun ja monille se oli tärkeä tutustumiskanava silloiseen rock-musiikkiin”, sanoo Tauler, joka itsekin soitti aikanaan turkulaisissa rautalankabändeissä.

Muutenkin Radio Nord rikkoi aikansa rajoja: ”Radio Nord rikkoi vanhan perinteen lähettämällä pääsiäisenä kevyttä musiikkia. Ruotsin radio lähetti vain vakavaa musiikkia ja muuta vakavamielistä ohjelmaa… Tämä oli ensimmäinen pääsiäinen, jolloin oli mahdollista kuunnella radiosta kevyttä musiikkia. Radio Nord otti kuitenkin huomioon sunnuntain aamupäivän jumalanpalveluksen, jonka aikana se lähetti vakavampaa musiikkia.” (Helsingin Sanomat 4.4.1961)

Lopulta Radio Nordin toiminta-aika jäi lyhyeksi, runsaan vuoden mittaiseksi. Ruotsin valtio hyväksyi lain, joka esti mainosten myynnin kansainvälisiltä vesiltä tehtäviin lähetyksiin. Toiminnalta katkesi taloudellinen selkäranka. Viimeinen lähetys oli 30.6.1962.

Viimeisenä kappaleena soi Monica Zetterlund ja Stick iväg, Jack – Painu pois, Jack.

Teksti ja kuva: Seppo Kemppainen

Lähteet:

  • Jan Kotschack: Stick iväg, Jack. Premium Publishing 2009.
  • Iiro Andersson: Radio Nord 50 vuotta – merirosvo sai apua Aurajoesta (artikkeli Ylen sivuilla)
  • Turun Sanomat, Helsingin Sanomat, Wikipedia

Artikkeli on julkaistu painetussa Maininki-lehdessä 5/2023 (elokuu)

Jätä kommentti