Ajatellaan, mitä jos joulu alkaisikin vasta tänä vuonna – 24.12.2024 – siis se ihan ensimmäinen joulu? Silloinhan kaikki, mikä liittyy joulun perinteeseen ja sanomaan olisi vasta edessäpäin. Ja mitä jos me saisimme olla kaiken mullistuksen keskipisteessä omina arkisina itsenämme? Silloinhan Betlehem olisi vaihtunut pieneen pohjoiseen satamakaupunkiin valtaisan Euroopan Valtakunnan koillisnurkassa.
Olipa kerran…
Ensimmäinen joulu
Bryssel 29.08. vuonna 29 jälkeen EU:n
Kaikki alkoi Brysselistä, jossa kertomuksemme nuoripari työskenteli: Jaakko, uuttera nuorimies Suomen Turusta, toimi tätä nykyään EU-parlamentin hallintorakennuksen yhtenä vahtimestarina, ”joka paikan höylänä”, kuten on tapana kuvailla miestä, jolla peukalo ei ole keskellä kämmentä.
Jaakko oli Brysselissä ollessaan tutustunut viehättävään Mariin, joka toimi koulunkäyntiavustajana viereisessä Suomi-koulussa. Marikin oli Suomesta, vieläpä saman maakunnan tyttöjä. No hyvä…
Jaakolla ei juuri nyt mennyt kovin hyvin. Ensinnäkin koti-Suomen verotoimistosta oli tullut tiukkasävyinen ilmoitus saapua viipymättä Turkuun ja tehtävä asianmukainen selvitys (liitteineen) koskien EU:n uuden verotusdirektiivin soveltamista ansiotulojen siirtoon synnyinmaan ja työmaan välillä. Tämä olisi ollut vielä jotenkin hoidettavissa, ellei suhde Marin kanssa olisi lähtenyt ihan oudolle laukalle…
Mari oli kertonut olevansa raskaana. Olihan Mari pyöristynyt mukavasti kesän aikana, mutta että raskaana!
Ei Jaakolla ollut mitään lapsia vastaan, mutta kun he eivät edes olleet… he olivat siis yhdessä päättäneet odottaa sen asian suhteen hääyötä ja Jaakko oli aivan varma, että näin myös oli toimittu, toistensa huulia purren, mutta kuitenkin…
Eikä siinä kaikki; Marin selitys asialle oli niin uskomattoman hömelö, että se suorastaan suututti Jaakkoa. Miten hän ikinä voisi selittää tapahtunutta kenellekään!?
Mari oli kertonut toissa yönä kokeneensa ”ihmeellisen näyn”, niin vahvan ja todellisen, että unta se ei voinut olla… aivan kuin joku tai jokin olisi puhutellut häntä – ei pelottavasti, mutta vaikuttavasti: ”Synnytät lapsen, joka on Jumalasta ja hän tulee tekemään vielä suuria tekoja ihmisille”.
Jaakko oli vakuuttunut, että Mari oli ottanut jotain sopimatonta… miten sitä nyt koulunkäyntiavustaja näkyjä näkemään… ja niin kuin hän oli kuvitellut tuntevansa Marin! Toisaalta – Mari oli hyvin vilpittömän oloinen ja naivistisen avoin tämän ”ihmeen” suhteen.
Löytääkseen jonkin järkeen käyvän selityksen asialle, Jaakko oli haravoinut netistä kaiken mahdollisen tiedon koskien keinohedelmöityksen eri vaihtoehtoja, kansanperinteen uskomuksia asian tiimoilta ja lopuksi vielä ”Psykologi vastaa” -sivuilta kaiken, joka käsitteli ulkopuoliseksi jääneen isän keinoista selvitä tästä tunnetornadosta. Yöpöydällä useilla hiirenkorvilla rutattu Valtaojan ”Kaiken käsikirja” saattoi uupuneen ja korviensa väliin eksyneen nuorukaisen unten maille…
… ja niillä mailla asiat kääntyivät yllättävälle tolalle, kun kiusallisesti samankaltainen viestintuoja, josta Mari oli kertonut, hiipi Jaakon uniin. Tämä kertoi, ettei Jaakon mitenkään sovi syyllistää Maria tapahtuneesta, vaan kaikin mahdollisin tavoin huolehtia Marin ja syntyvän lapsen hyvinvoinnista. Aamulla Jaakko tunsi olonsa monin tavoin tokkuraiseksi, mutta helpottuneeksi – ”ok, näillä mennään – nyt ollaan ainakin samalla kanavalla Marin kanssa”.
Joulukuu lähestyi ja kaikenmoiset kiireet tulevan matkan järjestelyissä ja varsinkin sen pohtimisessa, mitä sitten kun lapsi on syntynyt? Sukulaiset ja ystävät kotipuolessa olivat vielä tyystin tietämättömiä Suuresta Uutisesta ja Jaakkoa huolestutti millä tavalla asiaan suhtauduttaisiin… toivottavasti lapsi olisi edes saman värinen kuin isänsä.
Suomen Turku 22.12. vuonna 29 jälkeen EU:n
Turun lentokentällä oli aikamoinen hässäkkä, olihan kaupunki julistautunut Suomen viralliseksi Uuden Vuoden Vastaanottajaksi. Takseja ei saanut mistään, mutta Jaakko sai kuin saikin kapsäkkinsä viimeisen lentokenttäbussin oven väliin. Kauppatorilla oli väkeä kuin pipoa ja sohjoräntää nilkkoihin kuten tavallista. Mari oli matkasta väsynyt ja vatsa jo niissä hantimissa, että koska tahansa…
Hotelleja oli, mutta auttamattomasti liian vähän ja ylibuukkauksia vielä lisäksi hämmentämässä tätä juhlakeitosta. Tarkkana miehenä Jaakko oli toki tehnyt varauksen etukäteen, mutta se oli edelleen matkalla Brysselistä ties minne…
Tilanne alkoi olla huolestuttava; Marilla oli jo matkalla ollut supistuksia ja Jaakko oli jo soittanut huolestuneena TYKSin päivytykseen, mutta vastaaja pyysi kulkusten säestämänä soittajaa pysymään linjoilla ja odottamaan…
Väsyneet matkaajat suuntasivat jokisuun valoja kohti ja jokirantaa kulkien päätyivät viimein Förille, jossa lautturi oli juuri lopettamassa työvuoroaan.
Åke, lautturi, entinen bussikuski, siemaili Airamistaan lämmintä juomaa tervehtien ystävällisesti nuortaparia. ”Ei mittä klögi maistuis?” mies kysyi ojentaen jo samalla termaria ja mukia vieraille. Kyllä se maistui! Nuoret kertoivat huolensa Åkelle, joka hetken tuumattuaan tarttui puhelimeen ja soitti ystävälleen, joka isännöi läheistä vanhaa rahtilaivaa. Talviaikaan oli hiljaista, ja laivan ruumassa oli joidenkin elintarvikkeiden ja oluttynnyreiden lisäksi kyllä tilaa Marille ja Jaakolle. Åke ajoi Förin vastarannalle ja ruumassa, jossa oli varastojen vuoksi pieni peruslämpö, alkoi tuntua lottovoitolta, jopa kotoisalta.
Rahtilaiva 24.12. vuonna 29 jälkeen EU:n
Marin synnyttämisen aika tuli. Se tuli niin äkkiä, ettei Jaakko kerennyt muuta kuin lyödä päänsä ruuman portaikkoon. Hyvä niin – hän olisikin ollut vain tiellä. Tultuaan tajuihinsa hän näki Marin makaavan silmät kiinni, tyytyväinen ilme kasvoillaan. Hän muistutti kovasti sitä kuuluisassa maalauksessa hymyilevää naista. Vastasyntynyt lapsi makasi Marin sylissä ja imi tyytyväisenä äitinsä rintaa.
Ulkoa alkoi kuulua jonkinlaista laulantaa. Elävää musiikkia – keskellä yötä, ihmetteli Jaakko. Hän kapusi kannelle ja… miten sen nyt osaisi järkevästi selittää? Liittyikö tämä jotenkin tulevaan Uuden Vuoden Vastaanoton järjestelyihin – sinne oli vielä viikko aikaa? Aivan kuin yötaivaan tähdet olisivat pudottautuneet maan ilmakehään – silmiä häikäisi ja samalla jonkinlaisia ääniaaltoja eri taajuuksilla ja voimakkuuksilla täytti hänen tajuntansa. Uskomatonta harmoniaa, herkkyyttä ja voimaa yhtä aikaan. Jaakko tunsi ihonsa nousevan kananlihalle – nyt oli äänentoisto ja efektit kohdallaan!
Sitten tuli huumaava hiljaisuus, jonka rikkoi kadulta kuuluvan ihmisjoukon hälinä. Ensimmäisinä laivalle ennättäneet puhuivat toistensa päälle, samaa asiaa hokien: ”saaraks mekin tulla kattoma sitä poikka?” Tämä väki oli ollut läheisessä pubissa istumassa iltaa, kun Åke (jonka jokainen tunsi), oli tullut työvuoronsa päätyttyä kupilliselle. Åkea pidettiin hyväntahtoisena höpsönä, joka jo bussikuskina ollessaan tunnettiin ”omituisesta” ystävällisyydestään.
Pubiin tullessaan Åke oli siis huutanut (ennenkuulumatonta!) innoissaan: ” Kuulkka, kuulkka kaik´! Mä ilmotan teil´suuren ilon, ja so tuleva kaikil´yhteisseks´. Teil´o tänäpä syntyny Vapahtaja, joka o Ristus ja Herra, Turun kaupunkis´. ja tää o teil merkkinä – te löyrätte lapse tost´ Niemise vanhast paatist, just koht´niire Aura- tynnäreitten takka!” Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi, Åke alkoi loistaa niin kirkasta valoa, että useampikin siemaisi oluensa sieraimiin… juuri silloin oli alkanut se Jaakon kananlihalle saattanut laulanta. Väki oli pubista lähtiessään hämmennyksissä, mutta mitä lähemmäksi he tulivat rahtilaivaa, sitä varmempia he olivat siitä, että jotain erityistä ja ainutlaatuista oli tapahtunut…
Jaakko oli ensin pelästynyt väkijoukkoa, mutta asiat vain etenivät omalla painollaan. Ainoa, mitä Jaakko sai sanotuksi tulijoille oli: ”Tervetuloa, äiti ja lapsi ovat ruumassa”. Väki hiljeni ja pienen mutinan jälkeen asettuivat jonkinlaiseen jonoon ja sopuisasti astuivat lankonkia pitkin laivaan. Nyt ei pyydetty pääsymaksua – he olivat kutsuvieraita.
Åkea ei muuten enää nähty jokirannassa; oli pubista lähtiessään vaan huikannut portsarille, jotta morjens´ ja sanamukaisesti lentänyt tiehensä… näin portsari kertoi – ja häntä pidettiin tolkun miehenä.
Muistiin kirjannut Hjalmar August Uninen
Eli Hirvensalo-seuran puheenjohtaja Jari Hauninen
Hirvensalo-seura toivottaa kaikille saarelaisille Rauhaisaa Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2025!