Painetun Maininki-lehden julkaiseminen nykyisten tekijöiden toimesta on loppunut. Jos haluat lisätietoja tai olet kiinnostunut jatkamaan lehden julkaisemista, ota yhteyttä: Seppo Kemppainen, puh. 050 345 9278 (seppo.t.kemppainen(a)gmail.com)

Reijo Kraama kampaa nyt Hirvensalossa

Armeijasta se alkoi, Hirvensaloon se on johtanut. Reijo Kraaman (aik. Salimäki) tie hiustenhoitoalalla nimittäin.

”Olin Kuopion Rissalassa suorittamassa varusmiespalvelusta, kun yksi kavereista tuli valittamaan, ettei pääse iltavapaalle liian pitkien hiusten takia. Leikkasin siinä sitten kaverin hiukset ja vähitellen myös muiden hiukset siellä kasarmilla. Myös komppanian päällikkö tuli ’asiakkaakseni’.”

Kraama on kotoisin Joensuusta, ja siellä hän myös sai ensimmäiset oppinsa alalle. Kampaajakouluun pääseminen oli iso juttu nuorelle miehelle, joka halusi tehdä töitä käsillään. Automatiikka-asentajan koulutus jäi realisoimatta, kun parturoiminen kiinnosti enemmän.
Kiihkeä oppimisen palo vei miehen jo nuorena Helsinkiin ja siellä legendaariseen TS-Salonkiin hiusnäytöksiä valmistelemaan. Näytöksiä järjestettiin mm. Messukeskuksessa. Lisäoppia Kraama haki myös Lontoosta Vidal Sasson’n koulusta.

Sen jälkeen tuli ensimmäinen kosketus Turkuun, kun Terttu Stenberg houkutteli hänet franchising yrittäjäksi Hansa-korttelin kampaamoon. Sitten alkoivat kiertuevuodet eri puolilla Suomea.

”Olin 18 vuotta kouluttajana Wellalla. Kiersimme neljän kundin kanssa koko maan ristiin rastiin. Järjestimme näytöksiä ja koulutimme kampaajia. Helsingissä järjestettiin paljon kursseja, joihin osallistui kampaajia koko maasta.”

”Laivoilla järjestettäviin näytöksiin saattoi osallistua 1200 kampaajaa. Järjestimme näytöksiä myös ulkomailla Liettuassa, Virossa, Islannissa… se oli aika hullua hommaa ajoittain.”

Kraama oli kouluttajana myös muissa yrityksissä: Miraculos, SIM Finland Oy ja L ’Oreal. Lisäksi hän on työskennelllyt opettajana Prof-kampaamon yksityis-koulussa.

”Jälkeenpäin kiertueita on mukava muistella, mutta kyllä niistä aika ajoin oli glamouri kaukana, kun raskaita varusteita roudattiin kaupungista toiseen. Se oli kuluttavaa hotellielämää, vaikka saattoi näyttää kadehdittavalta.”

”Tosiasiassa jokainen näytös vaatii pitkää ja huolellista valmistelemista. Se mikä näytöksessä näkyy, on vain pieni osa koko työtä.”
Vielä 2000 luvun alussa hiusnäytöksiin oli malleja tarjolla Kraaman mukaan ihan eri tavalla kuin nykyisin.

”Kun järjestimme Helsingissä Kansakoulunkadulla mallien valintatilaisuuden, hakijoiden jono kiersi korttelin ympäri Tavastian ovelle asti. Moni oli jonottamassa ilmaisten hiusten perään. Karsinta oli kovaa. Hakijoita oli varmaan 500 ja vähän yli sata ainoastaan valittiin.”

”Sittemmin koko ala on muuttunut. Nuoret ja opiskelijat eivät enää hakeudu malleiksi, eikä näytöksiä järjestetä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Muoti leviää netin ja somen kautta niin nopeasti kaikkien ulottuville, ettei hiusnäytöksille ole ilmeisesti kysyntää.”

Pitkän linjan hiusmuotoilijana Kraama on huolissaan alan suosiosta ja koulutuksen tasosta. Oppilaitoksista saa lähtökohdan ammattiin, mutta sen jälkeen pitäisi olla mahdollisuus oppia myös käytännön työssä. Työssäoppimispaikkoja on tarjolla kuitenkin ainoastaan rajallisesti.

”Kyllähän kauneudenhoitoala kiinnostaa nuoria, mutta aika monella on alasta virheellinen käsitys. Monet hakeutuvat alalle koska haluavat olla itse kauniita. Mukana ei välttämättä ole riittävää realismia, jota asiakaspalvelu edellyttää.”

”Oppilaanohjausta tarvittaisiin rutkasti lisää!”

Kiertuevuosien jälkeen Kraaman tie kulki takaisin Turkuun ja nyt myös Hirvensaloon pari vuotta sitten. Moikoisten liikekeskuksen parturi-kampaamo oli sopivasti myynnissä, ja Kraama aloitti uuden vaiheen keskellä koronakriisiä New Moonshine -liikkeessä. Asiakkaita on ollut vaihtelevasti mutta vähitellen sana on kiirinyt.

”En halunnut kaupungin keskustaan, joten tämä oli sopiva paikka siinäkin mielessä. Uskon, että tässä on mahdollisuus toimia jatkossa, kun sitkeästi yrittää.”

” En kaipaa takaisin aikaisempiin isompiin kuvioihin. Keikkaelämä ei enää kiinnosta.”

TEKSTI JA KUVAT: SEPPO KEMPPAINEN

Jätä kommentti