Jos kysyt hirvensalolaiselta, mikä omassa kotisaaressa on parasta, saat suurella todennäköisyydellä kuulla sanan ”merellisyys”. Meri ja sen rannat ovat saarelaisille tärkeitä, eikä ihme. Hirvensalo-Kakskerran suuralueen saarten rantaviivan yhteenlaskettu pituus on liki sata kilometriä.
Hirvensaloon saapuva kohtaa merellisyyden jo mantereen puolella. Sillanpielten kallioille on asetettu vanhat väylämerkit, jotka on kunnostettu toivottamaan tulija tervetulleeksi kuin kotisatamaan saapuessaan. Itse sillalta avautuu molempiin suuntiin merimaisema. Idässä Pitkäsalmi kurottaa kohti nousevaa aurinkoa ja Uittamoa, lännessä kohti laskevaa aurinkoa ja Turun satamaa.
Saaressa meri kuitenkin katoaa näkyvistä. Teitä pitkin Hirvensaloa kiertävä kulkija näkee siitä vain pilkahduksia talojen, telakkarakenteiden, puiden ja ruovikoiden lomasta. Rantoja kohti johtavat tiet päättyvät lähes säännönmukaisesti pihoihin. Meri on Hirvensalossa periaatteessa läsnä, mutta ellei satu asumaan rantatontilla tai korkean kallion laella, on merellisyyttä lähdettävä varta vasten etsimään.
Silti juuri Hirvensalo on rakentamattomien tai muutoin sulkemattomien rantojen pituudella mitattuna suuralueen saarista kaikkein merellisin. Satavan ja Kakskerran vastaava mitta jää alle Hirvensalon, vaikka niiden vapaat rantaviivat laskettaisiin yhteen.
Karttaharjoituksia ja vesiperiä
Turun karttapalvelu on merellistä Hirvensaloa etsivälle kätevä apuväline. Opaskartta esittää vapaat rannat vihreän sävyillä, metsät tummina ja niityt vaaleina. Kaava- ja maastokarttatasot puolestaan kertovat, mihin tonttiin mikäkin alue kuuluu, ja millaisia maastonmuotoja missäkin on odotettavissa.
Etsivä huomaa pian, että saavutettavilta vaikuttavia rantoja löytyy suurten, lähes umpeen kasvaneiden lahtien ohella lähinnä pätkinä. Moni rantakaistaleista on rakennettujen tonttien puristuksissa tai edellyttää tiheiden metsien ja pusikoiden läpi kulkemista. Perillä odottaa avoveden sijaan usein tiheä ruovikko.
Silloin tällöin kohdalle osuu erikoisia vesiperiä. Moikoisten suljetun uimarannan ja Kirjamäen välissä on Pietarkallion nimeä kantava ranta- ja puistoalue, joka on kokonaan talojen saartama. Kartta kertoo puiston ulottuvan kapeina lonkeroina Pietinkujan ja Pitkäsalmenkadun varsille ja Kirjamäenkujan päähän. Käytännössä puisto on noilta kohdin niin kapea tai hankalasti kuljettava, että kulkija tuntee tallaavansa muiden pihoilla, vaikka alueelle kulkeminen sinänsä sallittua onkin.
Merellisen Hirvensalon etsijä on ymmällään. Harvoille vapaille rannoille pääsemisen hankaloittaminen tuntuu oudolta ratkaisulta alueella, jonka valtiksi koetaan nimenomaan meri.
Vaikuttava ja vaarallinen Saapaskallio
Vesiperien vastapainoksi karttaharjoitus ja maastoon jalkautuminen paljastaa kätkettyjä helmiä. Yksi upeimmista löytyy saaren äärimmäisestä koillisnurkasta, missä Saapaskallion korkeat kallioseinämät syöksyvät Pitkäsalmeen jyrkkinä ja komeina.
Erinomaisella paikalla sijaitsevan kallioalueen rantojen ja näköalapaikkojen säilyminen suurelta osin rakentamattomina vaikuttaa ihmeeltä. Yksi syy säästymiseen lienee Saapaskallion pinnanmuodoissa. Pystysuorien rantakallioiden lisäksi aluetta luonnehtivat korkeat kalliohuiput ja niiden väliset syvät laaksot sekä avaria merinäköaloja tarjoilevat tasanteet. Hankalista rakentamisolosuhteista huolimatta on hämmästyttävää ja ilahduttavaa, ettei kallioita ole louhittu talonpaikoiksi.
Pietarkallion tapaan Saapaskallio on piilotettu tiiviin rakennusvyöhykkeen ja meren väliin. Alueelle pääsee pihojen läpi kulkematta vain kahdesta suunnasta.
Etelästä saapuva kohtaa Vräkinpuiston laidalla nousevan jyrkän kalliorinteen. Hankalan kiipeämisen vaihtoehtona on sukeltaminen kallionjuurella kasvavaan pusikkoon, jonka uumenissa piileskelee kapea, Saapaskalliolle nouseva ramppimainen kieleke.
Pohjoinen suunta on eteläistä paljon helpompi. Saapaskallion nimeä kantavan tien oikealle kurottavan haaran päässä on pieni tiealueeseen kuuluva nurmikenttä, jonka takana kasvaa metsä. Omakotitalotonttien väliin jäävälle nurmelle ei ole muodostunut polkua, mutta tien pään näkymää hallitsevan talon numero 13 kiviaidan vierestä voi sellaisen löytää.
Muutamaa askelta myöhemmin kulkija huomaa jo saapuneensa vehreään lehtoon. Edessä puiden takana erottuu avoin taivas. Meri ei ole kaukana.
Huipulla
Korkeiden kallioiden huiput vetävät komeita maisemia arvostavia puoleensa magneetin lailla. Saapaskallio ei ole poikkeus.
Lakialueelle pääsee helpoiten seuraamalla lehdon oikean laidan kallioseinämää, kunnes pystysuora seinä kallistuu loivemmaksi. Saapaskallion tapauksessa loivuuden käsite on tosin suhteellinen: ylös pääsee kyllä kapuamaan käsiä käyttämättä, kunhan valitsee askeleilleen sopivat paikat.
Länsilaidan kulunut kallionyppylä kohoaa lähes kolmeenkymmeneen metriin. Kalliolla seistessään näkee kauas Honkaistenrannan, Pitkäsalmen ja Majakkarannan yli Turun keskustaan. Kaupungin keskellä erottuu Mikaelinkirkon torni.
Itälaidan 25-metriseltä kukkulalta maisema avautuu puolestaan Pitkäsalmen yli ja sitä pitkin kauas etelään. Vastarannan metsäistä profiilia rikkovat Uittamon tanssipaviljonki, kerrostalot ja venelaiturit. Salmessa näkee usein melojia ja soutajia.
Rantakallioilla
Hulppeista näkymistä huolimatta Saapaskallion suurin valtti ei ole sen lakialue. Suoraan lehdon läpi kulkemalla pääsee nimittäin kauniille rantakallioille, jotka vetävät vertoja Saaristomeren vastaaville.
Veden, jään ja hiekan hiomat kalliopinnat ovat ylhäältä alas tuulen ja meren paljaiksi pieksemiä. Ruohosipuli ja muut karuilla kallioilla viihtyvät kukat ovat kiinnittyneet kallionkoloihin siellä missä voivat. Männyt ovat saaristoluonnolle ominaisia käkkyröitä. Ruovikoista ei ole riesaa.
Kallioiden jyrkkyys vaikeuttaa monissa kohdin rantaan pääsemistä, mutta etenkin alueen pohjoispäässä varpaiden kastaminen onnistuu. Reitti alas on jyrkkä ja vaatii etsimistä. Askeleet kannattaa asetella tarkasti. Tukevat ja pitäväpohjaiset retkeilyjalkineet toimivat Saapaskalliolla huomattavasti varvastossuja paremmin.
Alhaalla kallioiden välissä odottaa pieni hiekkarannanpätkä. Kauniin raidallisilla kalliopinnoilla kimaltelevat punaiset granaatit.
Jos malttaa nostaa katseensa ylärinteen suuntaan, voi hämmästyä. Taloja ei näy missään. Saapaskallion ranta on kuin onkin salainen soppi, jonne ei näy kuin korkeintaan vastarannalta.
Syntikallion sokkeloissa
Saapaskallion lehtoon saapuneelle seikkailijalle on huipulle nousemisen ja rantaan laskeutumisen lisäksi tarjolla kolmaskin suunta. Lehdon oikeasta reunasta erkanee ennen rannalle saapumista jyrkkäseinäinen ja vehreä sola, jonka läpi johtaa puiden, saniaisten ja varpujen reunustama polku. Sen kautta pääsee kulkemaan Saapaskallion eteläpäähän.
Solan seinämään on joku maalannut mustalla spraymaalilla sanan Syntikallio. Tekstin taustatarinaa voi arvuutella ken kehtaa, mutta töhryn paikka on tavallaan osuva. Täällä kalliosolan päälle ei ole sattunut asettumaan siirtolohkaretta, mutta jos olisi, kutsuttaisiin sen alle muodostunutta käytävää synninportiksi. Uskomuksen mukaan synninportin läpi voivat kulkea vain täysin synnittömät. Lienee spraymaalarin ja monen muun onni, että täältä lohkare puuttuu.
Solan jälkeen kulkija saapuu Saapaskallion eteläpään kalliotasanteille. Täälläkin on syytä kulkea varovaisesti, sillä sinänsä laakeiden tasanteiden reunat päättyvät pystysuoriin pudotuksiin, joiden alla odottaa lisää tasanteita tai suora syöksy mereen.
Tasanteiden välillä kulkeminen on eräänlainen sokkeloleikki. Houkuttelevalta näyttävän paikan saavuttaminen saattaa vaatia pitkän ja osin vaarallisenkin kiertoreitin löytämistä. Uuttera etsijä pääsee kuitenkin kulkemaan toinen toistaan upeammille maisemapaikoille.
Oikeat reitit löytämällä täälläkin pääsee rantaan asti. Siellä rauha on täydellinen: edessä liplattavat meren aallot, ja selän takana kohoaa pystysuora kallioseinämä. Näihin paikkoihin vain harvat löytävät.
VETOOMUS MERELLISYYDEN PUOLESTA
Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran vapaat rannat ovat käyneet vähiin. Silti pikku-uutiset kertovat yhä uusista rakennus- ja poikkeamisluvista, joiden myötä aiemmin saavutettavissa olleita rantoja ja näköalapaikkoja sulkeutuu yksityiskäyttöön. Samalla yhteys mereen rajautuu yhä harvemman yksinoikeudeksi. Mielikuva merellisyydestä katoaa pala kerrallaan.
Jäljellä olevien vapaiden rantojen ja näköalapaikkojen virkistyskäytön edistäminen olisi erinomainen Hirvensalo-Kakskerran merellisyyttä kohentava teko. Kehittämismahdollisuuksia on käsitelty mm. Turun kaupungin tilaamassa Vapaat rannat -raportissa vuodelta 2005. Siinä ehdotetaan toimenpiteitä rantaniittyjen laiduntamisesta ulkoilureittien rakentamiseen ja kallioille kiipeämisen helpottamiseen.
Paljon olisi tehtävissä jo pelkällä siistimisellä ja fiksulla kaavoittamisella. Pitkäsalmenkadun venevalkaman ja Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin välillä kulkevan kevyenliikenteenreitin virkistysarvo kasvaisi huomattavasti, jos rantoja peittävää pusikkoa harvennettaisiin. Kaistarniementien pengerryksen viereistä puustoa voisi niin ikään harventaa niin, että maisema Friskalanlahdelle aukeaisi kulkijoille.
Latokariin aikanaan nousevan uuden rakennusalueen puolestaan sopii toivoa noudattavan Majakkarannan ja Korppolaismäen mallia siinä, että rannan ja talojen väliin jätetään kaikille avoin kulkuväylä. Vastaavia kehityskohteita löytyy pitkin saarten rantoja.
Tärkein merellisyyttä edistävä päätös olisi kuitenkin säilyttää jäljellä olevat vapaat rannat ja näköalapaikat kaikkien saarelaisten saavutettavina.
Linkkejä:
Turun karttapalvelu
Vapaat rannat -raportti
Teksti ja kuvat: Sami Pyörre
Juttu on julkaistu painetussa Maininki-lehdessä 4/2022 (elokuu)
Artikkelia voi kommentoida alla olevalla lomakkeella. Nimi ja sähköposti ovat pakollisia kenttiä. Sähköpostiosoitetta ei näytetä. Kommentit julkaistaan sen jälkeen, kun ne on hyväksytty. Asiattomia ja hyvän tavan vastaisia kommentteja ei julkaista.