Marja Holma tekee heti sinunkaupat. Ilmapiiri saa olla rento. Holma on myymässä, mutta ei halua tuputtaa.
— Kerron tuotteista ihan hetken, hän sanoo.
— Onhan kaikilla esitteet?
Pöydälle on aseteltu värikkäitä juomapulloja, ottimia, kippoja, eväsrasioita. Holma nappaa mehukannun ja nostaa sen ylös, kertoo kannun pääpiirteet. Kymmenisen naista — mahdolliset ostajat — kuuntelevat.
Tupperware on käsite. Monelle suomalaiselle se on synonyymi muoviselle kulholle.
Vuonna 1965 yhdysvaltalaisen Tupperware-brändin toi Suomeen ministeri Elisabeth Rehn. Tupperwarella oli erikoinen myyntilogiikka. Sen tuotteita ei voinut ostaa lähimarketista vaan pitämällä kotiesittelyn. Myyjä meni ostajan luo, ei toisinpäin.
Sitä hirvensalolainen Marja Holma, 76, on tehnyt koko aikuisiän työuransa: Reissannut kodista kotiin ja myynyt Tupperwarea. Esitelmöinyt lukemattomien ihmisten olohuoneissa. Täyttänyt ostolomakkeita ja kysynyt, kuka seurueesta pitäisi seuraavaksi esittelyn eli ottaisi jatkokutsut.
Holma on elättänyt itsensä Tupperware-myyjänä komeat 46 vuotta.
— Ennen Tupperware-esittelyjen pitäminen oli työni, eläkkeelle jäämisen jälkeen pelkkä harrastus, hän veistelee.
Tontti oli onnenpotku
Oli sitten kyseessä harrastus tai työ, Tupperware näkyy Holman arjessa yhä vahvasti. Moikoisten omakotitalon eteisaulassa kassit on pakattuina seuraavaa esittelyä varten.
— Oman keittiöni kaapeista ei löydy muuta muovia kuin Tupperia. Muut ovat saaneet aikojen saatossa lähteä.
Paimiosta kotoisin oleva Holma muutti perheensä kanssa Hirvensaloon joulukuussa 1983.
— Eli noin 40 vuotta sitten! Että kyllä täällä saisi alkaa tehdä vähän remonttia, Holma naurahtaa.
Holmat halusivat rakentaa omakotitalon, ja Hirvensalossa oli sopivasti vapaita tontteja.
— Täällä oli silloin vain vanhoja rakennuksia. Ihan tyhjää. Silta oli vielä vanha.
Eipä ole jälkeenpäin harmittanut, että he päätyivät juuri Hirvensaloon — päinvastoin. Holma on viihtynyt.
— Hirvensalo on ollut aina rauhallinen ja turvallinen asuinpaikka. Niin kauan, kun pääsen kävelemään, aion asua täällä.
— Toinen pojistani perheineen asuu myös Hirvensalossa, ihan tässä vieressä. Apu on siis lähellä.
Korona hankaloitti
Marja Holma on yksi Suomen menestyneimmistä Tupperware-myyjistä. Ei pelkästään palveluvuosissa mitattuna, myös tuloksissa. Vuosien varrella hän on ollut monta vuotta myynnin kärkeä.
Aikoinaan Holma veti esittelyjä joka arki-ilta. Ensin kuudelta ja seuraavan puoli kahdeksalta. Sunnuntaisin saattoi ollut kolmetkin kutsut.
— Nyt pidän toisen esittelyn silloin ja toisen tällöin, hän kertoo.
Totta kai viime aikoina myös koronapandemia on vaikuttanut. Kun kokoontumista on rajoitettu, esittelyjen pitäminen on ollut hankalaa. Etäesittelyistä konkari ei ole ryhtynyt järjestämään.
Holma kokee, että hänen myyntiuransa kultakausi oli 2000-luvun taitteessa.
— Silloin kotikutsuja oli vain Tupperwarella ja Oriflamella. Sen jälkeen on tullut paljon muitakin.
Tupperware on tullut tunnetuksi nimenomaan muovituotteista. Vuosikymmenten aikana suhtautuminen muoviin on muuttunut radikaalisti. Nykyään moni haluaa siitä eroon ekologisista syistä.
Tupperwaren tuotteilla on Holman mielestä kuitenkin yhä selkeä paikkansa.
— Tupperwarella on alusta asti panostettu laadukkaaseen muoviin, hän alleviivaa.
— Tuotteet ovat BPA-vapaita, materiaali on puhdasta ja turvallista. Meillä ei myydä kertakäyttötuotteita, vaan ne kestävät vuodesta toiseen.
Hän antaa esimerkin omasta keittiöstään.
— Vanhimmat pakasterasiani ovat 50 vuotta vanhoja ja toimivat yhä hyvin.
Rakkaudesta lajiin
Vapaa-aikaansa Marja Holma viettää mielellään läheistensä kanssa. Hän tapaa lapsenlapsiaan sekä lounastaa ja käy kahviloissa ystäviensä kanssa.
Ihmisläheisyys on parasta myös työssä. 46 vuoden uran aikana hän on nähnyt monta kotia.
— Näen esittelyissä paljon ihmisiä. Olen saanut ystäviä ja vakioasiakkaita.
Holman pääasiallista työskentelyaluetta on Turun seutu. Mutta kun auto on alla, Pitkäsalmen äärestä suhauttaa sujuvasti kauemmaksikin. Holma on edelleen valmis ajamaan Tupperware-kulhojensa kanssa oikeastaan minne vain.
Teksti ja kuvat: Maria Suomi
Juttu on julkaistu: Maininki-lehdessä 14.10.2021