Turkuun avataan tänä kesänä uusi pyhiinvaellusreitti, Henrikin polku, jonka päätepiste on Pyhän Henrikin Ekumeenisella Taidekappelilla. Tuomiokirkolta lähtevän noin viidentoista kilometrin mittaisen reitin varrella voi ihastella Turun kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita ja tutustua niiden historiaan.
Reitin varrelta löytyy esimerkiksi Kerttulinmäki, Kupittaan lähde, Maailmanpuutarha, Ylösnousemuskappeli sekä Henrikin kirkko Tähkäpuistoineen.
Mitä pyhiinvaeltaminen on?
Pyhiinvaeltaminen on merkityksellistä matkailua, jossa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla kulttuurihistoria, luonnossa liikkuminen, hengellisyys sekä erilaiset pyhät paikat. Pyhiinvaeltamisessa historia ja nykyhetki kietoutuvat toisiinsa. Toisaalta se pohjaa ikivanhaan perinteeseen, mutta samaan aikaan sitä uusinnetaan jatkuvasti nykyajan tarpeisiin.
Pyhiinvaellukselle lähtemisen syitä on monia: yksi haluaa tutustua keskiaikaisiin kirkkoihin, toinen ottaa irtioton arjesta ja kolmas haluaa koetella omia voimiaan. Kokemus on joka tapauksessa kokonaisvaltainen ja vaeltaja tekee aina matkaa myös itseensä. Pyhiinvaeltamisessa olennaista ei olekaan kuljetun matkan pituus vaan sisäinen halu olla pyhiinvaeltaja. Kaikki voivat siis harrastaa pyhiinvaellusta matalalla kynnyksellä omista lähtökohdistaan käsin.
Globaalisti pyhiinvaeltaminen on iso trendi ajassamme. Nykyihmisen usein kiireisessä arjessa pyhiinvaeltaminen tarjoaa vastapainoa ja on vastakulttuurinen ele, sillä pyhiinvaeltamisen keskeisiä periaatteita ovat kiireettömyys, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, jakaminen sekä hengellisyys.
Uuden pyhiinvaellusreitin kartta löytyy Citynomadi-sovelluksesta ja -verkkosivuilta nimellä ”Henrikin polku”.
Pyhiinvaelluskeskus toimii Turun tuomiokirkossa ja on avoinna aina kirkon aukioloaikoina. Henkilökuntaa keskuksessa on paikalla kesäaikaan ma ja to 11-17, ke 11-18 ja pe 11-16.
Pyhiinvaeltamisesta voi lukea lisää täältä ja täältä.
Jouni Elomaan ohjaama Henrikin polun avajaisvaellus kävellään 26.6. klo 10-17:30. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täältä.
Teksti Pauliina Niskakoski, kuva Aleksi Saariranta