Painetun Maininki-lehden julkaiseminen nykyisten tekijöiden toimesta on loppunut. Jos haluat lisätietoja tai olet kiinnostunut jatkamaan lehden julkaisemista, ota yhteyttä: Seppo Kemppainen, puh. 050 345 9278 (seppo.t.kemppainen(a)gmail.com)

ANNIN JA UNTON MUISTOPUU

Hirvensalo-seuran Arboretumpolulle istutettiin huhtikuun lopulla Anni ja Unto Polvianderin muistopuu. Anni Polvana tunnettu kirjailija vietti perheineen kesät Kaistarniemessä 1950-ja 60-luvuilla. Rauduskoivua oli istuttamassa iso joukko eri sukupolvia.

Hirvensalo-seuran uusi puheenjohtaja Jari Hauninen kertoi, että puita on nyt istutettu lähemmäs 30, joten sadan puun tavoite lähestyy hitaasti mutta varmasti. Arboretumpolun idea syntyi Suomen 100-vuotisjuhlavuotena 2017, mikä selittää sadan puun tavoitteen. Tavoitteena on yhtenäinen puurivistö Wäinö Aaltosen koululta Haarlan koululle.

”Puun istuttaminen on aina hyvä teko. Se on pysyvä muistomerkki ja myös ilmastoteko”, Hauninen sanoi.

Polun varteen voi kuka tahansa saada oman nimikkopuun esimerkiksi vanhempiensa tai suvun muistoksi. Puu ja tukipuut pitää hoitaa itse, mutta kaupunki kaivaa kuopan ja seura auttaa istuttamisessa.

KESÄPAIKKA KAISTARNIEMESSÄ

Kirjailija Anni Polva (1915-2003) perheineen hankki kesäasunnon Kaistarniemestä 1950-luvun alussa. Lautarakenteinen rakennus oli perheen kesäpaikka 1960-luvun lopulle asti, jolloin kesien vietto siirtyi Hämeeseen. Sittemmin rakennus on purettu.

”Bussilla tultiin Martinmäestä kesäkuun ensimmäisenä päivänä tänne ja takaisin kaupunkiin mentiin vasta elokuun viimeisenä päivänä”, tytär Mia Peltomäki muistelee.

”Kaikki kesät siellä oltiin, kaupungissa ei saanut käydä”, toinen tytär Kati Iivari täydentää.

Ilmeisesti säännöissä oli kuitenkin joustoa jonkin verran, koska perheen poika Kari Polviander muistelee käyneensä ainakin joskus kesäisin polkupyörällä kaupungissa.

Kaistarniemi oli vielä 1950-luvulla maaseutua. Vakituisia asukkaita oli ehkä kymmenkunta, mutta kesäisin alueella oli useita perheitä.

”Lapsia oli aika paljon. Pitkäsalmessa oli kallioinen uimaranta, jossa kävimme uimassa. Siellä minäkin olen oppinut uimaan”, Mia Peltomäki kertoo.

”Kauppaa ei ollut, mutta myymäläauto kävi. Läheiseltä kioskilta ostettiin jätskiä. Oikein mukavat muistot niistä kesistä on minulle jäänyt.”

Kahdeksan vuotta siskoaan vanhempi Kati Iivari kertoo, että hänellä tahtoi käydä aika kesäpaikassa joskus pitkäksi, kun samanikäisiä leikkikavereita ei ollut.

”Naapurissa asui lapseton pariskunta, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Kävimme kalastamassa ja soutamassa”.

”Kesällä oli mukavaa kierrellä paikkoja polkupyörällä, mutta rajat oli asetetttu tarkkaan, minne asti sai mennä. Papinsaareen ei ollut mitään asiaa, eikä uimaan saanut mennä ilman aikuisia.”

Anni Polva oli julkaisut ensimmäiset kirjansa jo ennen kesäpaikan hankintaa 1940-luvulla. Ensimmäinen Tiina-kirja ilmestyi 1956. Kaikkiaan Polva kirjoitti yli 100 julkaistua kirjaa. Kirjoittaminen ei tauonnut kesälläkään.

”Äiti kirjoitti joka paikassa. Hän makasi sängyllä kyljellään ja kirjoitti ensimmäisen version aina käsin”, Mia Peltomäki kertoo.

”Isä ajoi moottoripyörällä päivisin edestakaisin Vasaramäkeen, jossa hän oli töissä radioasemalla.”

Jätä kommentti